Uutinen 21.11.2017 klo 21.34
Limakotilot ovat makean veden eläimiä, jotka selviävät myös Itämeren rannikon vähäsuolaisessa murtovedessä. Kuvassa piippolimakotilo © Petra Pohjola / Metsähallitus
Meren aarteet -kirjaa lukiessa tuntuu kuin olisi mukana Muumipeikon sukelluksella mereen Tove Janssonin kertomuksessa. Ensin Muumipeikko näkee vihreitä kuplia, sitten hiekalla keinuvia kauniita levämetsiä ja upeita näkinkenkiä – ja jossain syvemmällä häämöttävän salaperäisen syvyyden.
Meren aarteet on ensimmäinen kattava tietoteos Suomen vedenalaisesta meriluonnosta. Se pohjautuu vuosia kestäneeseen meriluonnon kartoitustyöhön, jossa on tutkittu niin merenpohjan geologiaa kuin lajistoa. Kartoituksissa on löytynyt muun muassa ennen tuntemattomia geologisia muodostumia: syviä kanjoneita, jotka ohjaavat pohjan virtauksia, merkillisiä savilabyrinttejä, sekä erikoisia kaasupurkaumien muodostamia kraattereita.
”Itämerestä kerrotaan yleensä vain huonoja uutisia, etenkin rehevöitymisen aiheuttamista ongelmista. Halusimmekin kirjan avulla luoda Itämerestä monipuolisemman kuvan – mereltä löytyy myös kirkasta vettä ja ennen kaikkea upeaa luontoa”, kertoo kirjan päätoimittaja, tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta.
Pohjoisen meren lajirikkaus yllättää
Itämerta pidetään vaativana elinympäristönä, mutta tutkimusten myötä vanha käsitys Suomen rannikkovesien vähälajisuudesta on osoittautunut vääräksi. Esimerkiksi Suomenlahdelta on löydetty noin 760 paljaalla silmällä näkyvää eliölajia - eniten koko Itämeressä heti Kattegatin ja Tanskan vesien jälkeen. Joukossa on myös Suomelle ja Itämerelle uusia lajeja. Parhaillaan tutkitaan tieteelle mahdollisesti täysin uutta kotilolajia ja viuhkamatoa.
Murtovesi luo Itämerelle olosuhteet, joissa erilaisista ympäristöistä tulevat lajit kohtaavat. Täällä valtamerillä tavattava merietana ja makean veden polyyppi viihtyvät sulassa sovussa. Itämerellä elää myös useita omintakeisia lajeja. Esimerkiksi itämerenhauru on suurlevä, jota ei tavata missään muualla maailmassa ja sinisimpukasta on muodostunut Itämerelle oma risteymänsä.
Siloneula on kala, joka viihtyy matalien merialueiden levävyöhykkeellä. Talvella se siirtyy syvemmille vesille.
© Juuso Haapaniemi / Metsähallitus
”Tuomme kirjassa Itämeren luonnon esille ryhmiteltynä erilaisiin elinympäristöihin kuten merenlahtiin ja hiekkapohjiin. Näin lukijalle avautuu kokonaiskuva erilaisten meriympäristöjen lajistosta, eliöiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja suhteesta ympäristöönsä”, kertoo Viitasalo.
Maalta katsottuna meri on joka puolella samankaltainen, mutta pinnan alla käsitys muuttuu. Suomenlahdella sukeltaja kohtaa vedenalaisia äkkijyrkkiä kallioharjanteita. Saaristomeren sokkeloissa rönsyää vesikasvien viidakoita ja vedenalaiset harjut halkovat maisemaa. Kirkasvetisen Selkämeren leväkasvustot ulottuvat syvemmälle kuin muualla rannikollamme. Perämerellä taas vastaan tulevat makean veden pikkujärvisimpukka ja vesisammalet.
Itämeren pohjan lajikirjoa © Mats Westerbom / Metsähallitus
Tuulipuistoja ja luontoturismia – millainen on tulevaisuuden Itämeri?
Itämeren luonto on jatkuvassa muutoksessa. Ilmastonmuutos makeuttaa merta ja kadottaa jäätalven. Rehevöityminen muuttaa lajistoa. Itämeren kahdestatoista vedenalaisesta luontotyypistä jopa viisi on arvioitu uhanalaisiksi.
Tulevaisuus ei kuitenkaan ole toivoton. Meren kartoitus tuottaa koko ajan lisää tietoa meriluonnon arvokkaimmista alueista. Merialuesuunnittelulla sovitetaan yhteen elinkeinotoimintaa, turismia ja suojelua. Kirjassa luodaan kuvaa tulevaisuuden Itämerestä, jossa avomeren monikäyttökeskuksissa tuotetaan aurinko- ja tuulivoimaa, kasvatetaan kalaa ja merilevää. Samalla matalikkojen arvokkaat monimuotoisuuden keitaat jätetään rauhaan.
Kirjan tekoon ovat osallistuneet lukuisat eri alojen tutkijat, asiantuntijat sekä kenttätyöntekijät, jotka ovat mukana Itämeren luonnon kartoitustyössä. Kirja pohjautuu Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaan (VELMU), jossa kerätään tietoa vedenalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymisestä meren suojelun ja kestävän käytön pohjaksi. Ympäristöministeriön koordinoiman ohjelman kartoitukset aloitettiin vuonna 2004.
Teksti: Hannele Ahponen, Suomen ympäristökeskus
Lisätietoa
-
VELMU-ohjelma
- Markku Viitasalo, Kirsi Kostamo, Eeva-Liisa Hallanaro, Wilma Viljanmaa, Suvi Kiviluoto, Jan Ekebom & Penina Blankett (toim.): Meren aarteet
Kaikki Luonnon kirjon 4/2017 artikkelit