Kompensaatiot meriympäristössä

Uutinen 14.5.2019 klo 8.33

Kompensaatiot on viime vuosina nostettu yhdeksi mahdollisuudeksi vähentää ihmisen toiminnasta aiheutuvia haittoja luonnolle. Niiden käyttömahdollisuuksia meriympäristössä on pohdittu esimerkiksi osana vesilupaprosessia liittyen luonnon ekologiseen arvoon ja rannikkovesien tilan parantamiseen.

Hauki
Rannikon vedenalaiset niityt ovat tärkeä
elinympäristö kalojen ja lintujen lisääntymiselle.
Kuva Petra Pohjola Metsähallitus.

Kompensaation keskeisiä periaatteita ovat, että ne tulee ottaa käyttöön vasta haitan välttämis- ja lievennystoimenpiteiden jälkeen osana hankesuunnittelun lievennyshierarkia-tarkastelua. Tämä tarkoittaa, että ensin toiminnasta aiheutuvia haittoja pyritään välttämään ja lieventämään ja vasta lopuksi kompensoimaan.

Suunnittelun tulee perustua riittävän kattavaan tietoon vaikutuksen kohteena olevasta ekosysteemistä. Toimenpiteiden onnistumista tulee tarkkailla kattavalla seurantaohjelmalla, jotta niiden toimivuus voidaan varmentaa. Kompensaatioiden hyväksyttävyyttä lisää se, jos suunnittelu tehdään läpinäkyvästi ja sidosryhmät osallistaen.

Ekologiset kompensaatiot meriympäristössä

Ekologiset kompensaatiot perustuvat luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemin toiminnalle aiheutettavien haittavaikutusten hyvittämiseen. Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan Suomessa ekologisia kompensaatioita voidaan edellyttää, mikäli toiminnan haitat kohdistuvat Natura 2000 -verkoston suojelualueeseen. Viime aikoina ekologisten kompensaatioiden käyttöä on pohdittu myös liittyen muihin arvokkaisiin luontotyyppeihin ja lajeihin – esimerkiksi rannikon sisälahtien vedenalaiset niityt ovat luontoarvoiltaan arvokas kohde, joihin kohdistuu myös voimakas ihmisvaikutus .

Keskeistä ekologisten kompensaatioiden kohdalla on tunnistaa ne ekosysteemin piirteet, joihin haittavaikutukset kohdistuvat ja joihin kompensaatiotoimenpiteitä tulee kohdistaa. Ekologiselle kompensaatiolle keskeinen haittojen ja hyötyjen tasapainolaskenta edellyttää kuitenkin lisää tutkimusta, sillä toistaiseksi ei yhtenäistä ja vakiintunutta laskentamenetelmää ole kehitetty.

Ekologisia kompensaatioita suunniteltaessa tulee huomioiden paikalliset meriympäristön piirteet, joten esimerkiksi valtamerissä paljon käytetyt keinotekoiset riutat eivät välttämättä ole suoraan käyttökelpoinen ratkaisu Suomen rannikolla. Sen sijaan esimerkiksi vedenalaisten niittyjen ennallistamisen tai rannikon lintuvesien tilan parantaminen voisivat tuottaa merkittäviä luontohyötyjä . Myös valuma-alueelta Itämereen päätyvien ravinteiden vähentäminen on merkittävää meriympäristön tilan kannalta, joten valuma-alueella suoritetut toimet ravinnekuormituksen alentamiseksi voivat myös joissain tapauksissa olla edellytys meriekosysteemin kunnostamisen onnistumisella. Näissä tapauksissa ravinnekuormituksen vähentäminen voi olla osa ekologista kompensaatiota.

Lehmiä rantalaitumella
Lintuvesien kunnostamisella voidaan parantaa monien taantuneiden rannikon lintulajien tilaa. Lehmät pitävät laidunnuksella rannan avoimena, jolloin se tarjoaa kahlaajille ja sorsalinnuille ruokailu- ja pesimäympäristön. Kuva Riku Lumiaro.

Ravinnekompensaatiot

Ravinnekompensaatioiden tavoitteena on vähentää Itämerta rehevöittävien ravinteiden, typen ja fosforin, määrää meriekosysteemissä. Ravinnekompensaatiot liittyvät kiinteästi käynnissä olevaan keskusteluun vesipuitedirektiivistä ja Euroopan tuomioistuimen ns. Weser-joen tapauksesta, joihin perustuen EU on todennut että Euroopan vesistöjen tilan heikentäminen hyvää heikompaan tilaan on kielletty. Niinpä uudet hankkeet, joiden ravinnepäästöt todennäköisesti heikentäisivät esimerkiksi Suomen rannikkovesien tilaa, ovat joutuneet aikaisempaa tiukempaan tarkasteluun vesilupaprosessissa.

Rantaniityltä on niitetty järviruokoa
Järviruokokasvustojen poistaminen voi tarjota mahdollisuuden rannikkovesiiin ja merenpohjalle kertyneiden ravinnevarantojen poistolle. Kuva Riku Lumiaro.

Mikäli ravinteiden poistoon vesimuodostumasta kehitetään toimivia keinoja, voi olla mahdollista saada lupa sijoittaa ravinnepäästöjä lisäävää toimintaa myös alueille, joille se tällä hetkellä ei ole mahdollista veden heikon tilan takia. Esimerkiksi erilaiset merenpohjan kunnostustoimenpiteet tai makrolevien, selkärangattomien ja kasvien biomassan poistoon liittyvät toimenpiteet on nähty vaihtoehdoiksi toteuttaa ravinteiden poisto merestä . Tietoa ravinnekompensaatioiden käyttömahdollisuuksista kootaan parhaillaan useassa sekä meriekosysteemiin että lainopillisiin kysymyksiin keskittyvässä hankkeessa.

Kompensaatiot osaksi hankesuunnittelua?

Viime vuosien aktiivisesta keskustelusta ja tutkimustoiminnasta huolimatta toiminnanharjoittajat eivät toistaiseksi ole toteuttaneet kompensaatioita Suomen merialueilla. Tämä johtunee siitä, että vaikka tutkimustyötä onkin tehty paljon, käytännön esimerkit puuttuvat. Kompensaation suunnittelu osaksi hankkeen ympäristövaikutusten vähentämistä ei välttämättä takaa lupaprosessin läpimenoa, joten miksi riskeerata ja lähteä kokeilemaan uusia, kustannuksia lisääviä toimenpiteitä.

Kompensaatioiden käyttöönotto vaatii siis lisää tietoa käyttökelpoisista toimenpiteistä, laskennasta ja erilaisten kompensaatioiden linkeistä lainsäädäntöön ja luvitusprosesseihin. Käytännössä kompensaatioiden käyttöönotto edellyttäisi niiden sisällyttämistä osaksi tulevaa hallitusohjelmaa, sekä laajamittaisten kokeiluhankkeiden käynnistämistä toimenpiteiden testaamiseksi ja laskennan kehittämiseksi. Valtion tuella toteutetun kompensaatiojärjestelmän kehittäminen varmistaisi toiminnan läpinäkyvyyden ja avoimuuden myös sidosryhmien kannalta. Itämeren luonnon monimuotoisuuden suojelu ja sen tuottamien ekosysteemipalveluiden takaaminen edellyttävät uudenlaisia toimenpiteitä, joten hankesuunnittelun työkalupakin täydentäminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia käytännön toimiksi meren tilan parantamiseksi.

Teksti Kirsi Kostamo Suomen ympäristökeskus

Lisätiedot

Johtava tutkija Kirsi Kostamo, Suomen ympäristökeskus, +358 295 251 315, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkit


Kaikki Luonnon kirjon 2/2019 artikkelit