YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) vuoden 2020 jälkeisen strategian (Post2020 kehys) valmistelusta päätettiin sopimuksen 14. osapuolikokouksessa Egyptissä vuonna 2018. Tavoitteiden muotoilu on parhaillaan käynnissä ja strategia on tarkoitus hyväksyä osapuolikokouksessa Kiinassa 2021. Jotkut biodiversiteettisopimuksen osapuolivaltiot ovat kuitenkin ilmoittaneet, etteivät hyväksy strategiaa, ennen kuin on päätetty siitä, miten hyödyt digitaalisen sekvenssi-informaation (DSI) käytöstä jaetaan käyttäjän ja sekvensoidun eliön alkuperämaan kesken.
Tavoitteena edistää maailman geenivarojen saatavuutta
Teollisuusmaiden toimijat ovat pitkään hankkineet geenivaroja kehitysmaista ja hyödyntäneet ja patentoineet näistä valmistettuja tuotteita (esim. lääkeaineita, kosmetiikkaa, elintarvikkeita) ilman niistä saatavien hyötyjen jakamista geenivarojen alkuperämaihin. Siksi tarvittiin kansainvälistä lainsäädäntöä, joka takaa valtioille määräysvallan omiin geenivaroihinsa. Biodiversiteettisopimuksen artikla 15 hyötyjen jaosta onkin ollut voimassa jo vuodesta 1993. Kyseinen artikla ei kuitenkaan ollut selkeä tai oikeudellisesti sitova, eivätkä geenivarojen käyttäjät edelleenkään jakaneet hyötyjä alkuperämaihin. Tästä syystä sopimuksen osapuolet hyväksyivät uuden valtioiden välisen sopimuksen - Nagoyan pöytäkirjan - vuonna 2010.
Ranthaboreen kansallispuisto Intiassa. Kuvat Riku Lumiaro.
Nagoyan pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, jonka tehtävänä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta sekä sitä, että niiden käytöstä saatavat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti geenivarojen tarjoajien ja käyttäjien välillä. Pöytäkirjan mukaisesti valtioilla on täysi oikeus geenivaroihinsa ja päätösvalta siitä, millä ehdoilla niitä tarjotaan tutkimus- ja kehityskäyttöön. Nagoyan pöytäkirjan alaisuuteen kuuluvat kaikkien eliöiden (kasvit, eläimet, mikrobit), paitsi ihmisen, geenivarat kaikilta sen osapuolien maantieteellisiltä alueilta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Nagoyan pöytäkirja tuli voimaan Suomessa vuonna 2016.
Geenivarat tarkoittavat biodiversiteettisopimuksen mukaan kaikkea perintötekijöitä ja/tai niistä johdettavia aineenvaihduntatuotteita sisältävää materiaalia, jota käytetään tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Monet biodiversiteettisopimuksen osapuolet ovat viime vuosina vaatineet, että geenivaroiksi tunnustetaan myös geenivaroista sähköiseen muotoon saatettu sekvenssitieto, eli DSI. Jotkut maat ovat jo tehneet näin kansallisessa lainsäädännössään.
Mitä tarkoittaa DSI?
Suppeimmillaan DSI viittaa DNA:n nukleiinihappojen emäsjärjestykseen digitaalisessa muodossa; joidenkin CBD-osapuolien mukaan taas kaikkeen elollisesta materiaalista saatavaan sähköiseen tietoon (ml. mm. valokuvat ja lintujen laulu).
Kaikkien eliöiden perimä (genomi) koostuu nukleiinihappoketjuista (DNA ja joillain viruksilla RNA). DNA-ketjussa on peräkkäin neljää eri emästä (A, C, T, G), joiden keskinäinen järjestys geeneissä ohjaa solujen proteiinituotantoa. Geenien emäsjärjestys voidaan selvittää sekvensoinnilla. Valmiit sekvenssit voidaan tallentaa geenipankkeihin digitaalisessa muodossa (DSI) kaikkien saataville, mikä on myös edellytys DNA-sekvenssejä hyödyntävien tutkimusten julkaisemiselle.
Mehikasveja ympäri maailmaa käytetään lääkkeiden ja hyvinvointituotteiden terveellisenä ainesosana.
Sekvenssitietoa käytetään nykyään laajasti esim. biotutkimuksessa, lääketieteessä ja mm. kasvinjalostuksessa. Sitä hyödynnetään myös lajien tunnistamisessa ja luonnon monimuotoisuuden tutkimisessa ja suojelussa. Lisäksi digitaalisia sekvenssejä voidaan muuttaa takaisin toimivaksi DNA:ksi. Tämä voidaan sitten siirtää esim. bakteeriin, joka valmistaa haluttua aineenvaihduntatuotetta. Näin on mahdollista saada aikaan esim. lääkeaineita ilman fyysisen geenivaran hankkimista.
Keskustelua geenivarojen hyötyjen jakamisesta
Tähän asti digitaalisessa muodossa olevat nukleiinihappo- ja proteiinisekvenssit ovat olleet vapaasti kaikkien käytettävissä nk. geenipankeissa, mutta viime vuosina useat maat ovat kyseenalaistaneet käytännön. Perustelu on se, että biodiversiteettisopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan mukaan geenivaroista ja perinteisen tiedon käytöstä saatavat hyödyt tulee jakaa niiden alkuperämaan kanssa ja DSI:ta voidaan pitää geenivarana.
Varsinkin monet kehitysmaat katsovat, että DSI:n käytöstä saatavat hyödyt olisi jaettava sen alkuperämaan kanssa kuten geenivaroista saatavat hyödyt. Perusteluna on mm. se, että sekvenssitieto on peräisin geenivaroista ja ne voidaan myös muuttaa takaisin toimivaan muotoon. Mikäli jokin tuote valmistetaan pelkän geenipankista saadun sekvenssin avulla, hyötyjenjako sekvensoidun eliön alkuperämaan kanssa voi jäädä tekemättä. Lisäksi geenipankeissa on lukemattomia ennen vuotta 2014 tuotettuja ja siten nykyisellään Nagoyan pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle jääviä geenisekvenssejä eri eliöistä maapallon kaikilta alueilta.
Enemmistö teollisuusmaista taas on sitä mieltä, että avoimen sekvenssidatan sääntelyn seuraukset voisivat olla laajakantoisia ja vaikuttaa mm. tutkimukseen ja terveyteen. DSI:n kuuluminen Nagoyan pöytäkirjan soveltamisalaan olisi erityisen ongelmallista siksi, että tutkimuksissa, joissa käytetään samanaikaisesti satoja tai tuhansia eri maista peräisin olevia sekvenssejä, tulisi ennakkosuostumus hankkia näille kaikille. Avoimen sekvenssidatan sääntely ja rajoittaminen sotisi myös CBD:n kahden ensimmäisen tavoitteen (biodiversiteetin suojelun ja kestävä käytön) toteutumista vastaan. Lisäksi DSI:ta käytetään rutiininomaisesti kaikissa biotieteissä ja sekvenssidatan avoin saatavuus on edellytys tutkimusten julkaisulle. Digitaalisen tiedon käyttöä on myös vaikeaa valvoa.
Kehittyvät maat toivovat saavansa osansa luonnon geneettisen monimuotoisuuden hyödyntämisestä.
Kysymys DSI:n määritelmästä (sekvenssidata vai laajempi), soveltamisalasta (ei sama kuin geenivara vai CBD:n/Nagoyan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluva), saatavuudesta (vapaa vai säännelty) ja hyötyjenjaosta (ei hyötyjenjakoa vai kahdenvälinen/monenvälinen hyötyjenjako) pitää saada ratkaistua ennen Kiinassa pidettävää CBD:n osapuolikokousta. Ratkaisuiksi on ehdotettu mm. sitä, että saatavuus olisi edelleen vapaata, mutta kaupallisesta käytöstä jaettaisiin hyödyt joko alkuperämaan kanssa tai monenvälisesti. Lisäksi on mm. ehdotettu, että geenipankkien käyttäjät maksaisivat pientä, kiinteää vuosimaksua, jota käytettäisiin biodiversiteetin suojeluun. Jotkut osapuolet ovat ehdottaneet, että Nagoyan pöytäkirjan artiklan 10 mukaista monenvälistä hyötyjenjakomekanismia voitaisiin käyttää DSI:n käytöstä saatavien hyötyjen jakamiseen. Toisaalta eräät maat ovat ilmoittaneet, että ne sääntelevät jo DSI:n saatavuutta ja hyötyjenjakoa kansallisessa lainsäädännössään.
Myös FAO:n kasvigeenivarasopimuksen ja WHO:n sekä UNCLOS:in BBNJ-sopimuksen (merioikeusyleissopimuksen alainen täytäntöönpanosopimus aavan meren suojelemisesta ja kestävästä käytöstä) neuvotteluprosessin yhteydessä käydään vastaavaa keskustelua, eli Kiinan osapuolikokouksen tulokset vaikuttavat myös suoraan näihin prosesseihin.
Teksti ja lisätiedot
Ylitarkastaja Katileena Lohtander-Buckbee, Suomen ympäristökeskus
Lue aiheesta lisää
Paluu etusivulle