Oulun kaupunginhallitus päätti 18.1.2021 myydä omistamansa Sanginjoen ulkometsän monikäyttöosan, 1 440 hehtaaria, Koneen Säätiölle. Epätavallista metsäkaupassa eivät olleet ainoastaan sen osapuolet, vaan myös kaupan tarkoitus: Koneen Säätiö ostaa metsän lahjoittaakseen sen Suomen valtiolle suojelualueeksi.
Kyseessä on liki ainutlaatuinen tapahtuma Suomen luonnonsuojelun historiassa. Saman mittaluokan yksityisiä panostuksia suojelualueiden perustamiseen on nähty tiettävästi vain Iin Krunnien suojelualueen perustamisen yhteydessä 1950-luvulla, ja kun UPM rauhoitti Repoveden kansallispuiston perustamisen yhteydessä noin 2 000 hehtaaria omia maitaan vuonna 2003.
Kalimeenoja virtaa Sanginjoen ulkometsän pohjoislaidalla. Kuvat Ari-Pekka Auvinen.
Miten tähän päädyttiin?
Oulun kaupunki sai 2 600 hehtaarin laajuisen ulkometsän lahjoituksena Ruotisin kuninkaalta, kun Oulun kaupunki perusteettiin vuonna 1605. Koska alue sijaitsi silloisen tapulikaupungin rajojen ulkopuolella, kutsuttiin sitä ulkometsäksi. Alkuperäinen metsän käyttötarkoitus oli kasvaa mastopuita Oulussa rakennettavin laivoihin ja hirsiä asuinrakennuksiin.
Vuosikymmenten ja -satojen myötä ulkometsän käyttötarkoitukset ja -intensiteetti vaihtelivat. Välillä metsä lienee ollut melko lailla unohduksissakin. 1900-luvun alkupuoliskolla alkoi tehometsätalouden aikakausi ojituksineen, lannoituksineen ja kasvatusmetsineen. Kuitenkin jo 60-luvulla esitettiin myös ensimmäiset ajatukset alueen suojelemisesta uhanalaisten metsälajien elinympäristöksi ja kaupunkilaisten virkistyskohteeksi.
Vuosituhannen vaihteessa alueella tehdyt laajat avohakkuut kärjistivät tilanteen. Oululaiset luontojärjestöt tekivät vuonna 2004 aloitteen alueen suojelemisesta. Aloitteessa ulkometsään toivottiin vuoteen 2020 mennessä kansallispuistoa tai muuta kansallispuistotasoista suojelualuetta.
Alkoi yli 16 vuotta kestänyt politiinen kamppailu ulkometsän käytöstä. Näihin vuosiin on sisältynyt monenlaisia vaiheita, joista kaikki eivät ole aina piirtäneet kovin kaunista kuvaa kunnallisesta päätöksenteosta. Kuitenkin kuohunnan alla vuosien varrella on tapahtunut myös syvempää muutosta, kun asenteet ovat hiljalleen kääntyneet luonnon monimuotoisuuden suojelun puolelle.
Kun Oulun kaupunki päätti tammikuussa 2018 perustaa ulkometsään 1 127 hehtaarin laajuisen Isokankaan suojelualueen, syntyi päätös kaupunginvaltuustossa jo suurella määräenemmistöllä. Päätöksen seurauksena Ouluun syntyi laajin kunnallinen suojelualue ja vieläpä ilman, että valtio maksoi siitä minkäänlaista korvausta.
Isokankaan suojelualueen perustamisen jälkeen jäi suurempi osa ulkometsää edelleen metsätalouskäyttöön, niin kutsutuksi monikäyttömetsäksi. Vaikka ulkometsän suojelussa oli saavutettu paljon, koko palapeli ei ollut vielä ratkennut. Myös monikäyttömetsässä oli paljon luonto- ja virkistysarvoja, joiden toivottiin säilyvän.
Loppulan metsävartijan talo aitiopaikalla
Ulkometsän suojelun viimeisiin vaiheisiin liittyy keskeisesti Loppulan metsänvartijan talo. Tämä alueen keskellä sijaitseva vanhanmallinen hirsitalo rakennettiin vuonna 1953 kaupungin metsävartijan virka-asunnoksi. Viimeinen kokoaikainen ulkometsän vartija jäi eläkkeelle 2000-luvun alussa ja talo jäi tyhjilleen kymmenunta vuotta myöhemmin.
Kesänyön tunnelmaa Kangaslammen rannalla ulkometsän keskellä.
Vuodesta 2015 lähtien Loppulassa on pidetty luontokahvilaa etupäässä Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen vapaaehtoisten voimin. Paikasta on muodostunut orastava luontokeskus, jossa on järjestetty monenlaisia luontoon ja retkeilyyn liittyviä tapahtumia.
Keväällä 2020 Oulun kaupunki laittoi rakennuksen itselleen tarpeettomana myyntiin. Oululaisille Loppulan ystäville tuli hätä. Mistä löydettäisiin rahat rakennuksen ostamisen ja erityisesti sen kuntoarvion mukaiseen kunnostamiseen? Yli 200 000 euroa ei kansalaisjärjestötoimijoiden taskuista löytyisi.
Koneen Säätiön yllätystarjous
Loppulan luontokeskuskäyttöön pelastavaa mesenaattia ei löytynyt ja epätoivo valtasi alaa. Viimeisenä oljenkortena otimme yhteyttä Koneen Säätiöön. Koneen Säätiön hallituksen jäsen Janne Kotiaho kuunteli puhelimessa pitkän selostukseni ulkometsän suojelun vaiheista ja siitä, miten Loppula liittyi siihen kaikkeen.
Olimme tulleet Oulussa päätelmään, ettei pelkkä metsänvartijan talon ostaminen ja kunnostaminen ollut järkevää, sillä rakennusta ympäröivät metsät eivät kuuluneet ulkometsän suojelualueeseen. Niistä tullisi kuitenkin lopulta kiistaa. Esitin, että jos Koneen Säätiön voisi harkita vähintään kymmenen hehtaarin metsäalan ostamista Loppulan ympäriltä. Mikäli kaupunki suostuisi myymään.
Oltuaan pitkään hiljaa, Janne Kotiaho ehdotti, että mitä jos Koneen Säätiö ostaisi koko monikäyttömetsän. Sellainen vaihtoehto ollut käynyt minun tai kenenkään muunkaan ulkometsän suojeluprosessiin osallistuneen mielen vieressäkään.
Heinäkuussa 2021 syöksyvirtaus kaatoi järeää metsää Sadinselässä ulkometsän eteläreunalla.
Ehdotus oli huima, mutta vakavissaan ääneen lausuttu. Seuraavien kuukausien aikana selvitimme niin kaupungin tahtotilan asian suhteen kuin Metsähallituksen Luontopalvelujen näkemyksen asiaan. Koneen Säätiö kun kaavaili parhaimmaksi lahjoittaa alue valtiolle suojelutarkoituksiin heti kaupan jälkeen. Myös ympäristöministeriä konsultoitiin. Kaikki suhtautuivat asiaan positiivisesti.
Tulevaisuuden luontokeidas
Oulun kaupunginhallitus teki myyntipäätöksen tammikuun lopussa ja tämänhetkisen suunnitelman mukaan kauppa Koneen Säätiön ja Oulun kaupungin välillä allekirjoitetaan helmi-maaliskuun vaihteessa. Oulu suunnittelee myös oman yksityisen suojelualueensa lahjoittamista valtiolle, jolloin koko 2 600 hehtaarin ulkometsä siirtyisi Metsähallituksen Luontopalvelujen hallintaan. Tämä voisi tasoittaa tietä haaveelle siitä, että alueella olisi vielä joskus Sanginjoen kansallispuisto.
Oli suojelualueen nimi mikä tahansa, tehtyjen päätösten myötä ulkometsä on joka tapauksessa nyt kokonaan suojeltu. Viime kesänä alueelta löytyi useita sinipyrstöreviireitä sekä uutena lajina erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Heinäkuun lopun syöksyvirtaus loi Sadinselkään hetkessä lähes tuhannen kuution keskittymän kuollutta puuta. Niiden kehittymistä monimuotoisuudelle arvokkaaksi lahopuuksi kelpaa nyt oululaisten rauhallisin mielin seurata.
Teksti: Ari-Pekka Auvinen
Lue aiheesta lisää
Paluu etusivulle