Uutinen 18.11.2021 klo 10.10
Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistot täyttävät kymmenen vuotta, ja molemmista on tullut hyvin suosittuja retkeilykohteita. Toinen on saarten ja suurten vesialueiden laaja kokonaisuus, toinen korpien ja laidunten mosaiikki pääkaupungin kupeessa.
Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa kansallispuistojen hoidosta ja maksuttomista retkeilypalveluista. Olemme kehittäneet palveluja yhdessä kumppanien kanssa, ja luonnonhoitotöihin ovat osallistuneet sekä urakoitsijat että talkoolaiset.
Vuonna 2011 ennallistettua korpea Sipoonkorven kansallispuistossa, kuvattuna vuonna 2019. Kuva Helena Lundén, Metsähallitus.
Sipoonkorpi houkuttaa kävijöitä Helsingistä ja Vantaalta, erityisesti koronapandemian lisättyä luonnossa liikkumista entisestään. Vuonna 2019 ylitettiin 100 000 käyntikertaa, viime vuonna 200 000. Selkämeren kansallispuistossa vierailtiin viime vuonna yli 99 000 kertaa, vaikka puistoon pääsee vain vesitse ja pääasiassa vain kesäkaudella.
Suosio ei kuitenkaan liity vain poikkeustilanteeseen, vaan kansallispuistojen käyntimäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta: luonto ja luontoharrastukset kiinnostavat yhä useampia. Kasvavat käyntimäärät edellyttävät palveluja, jotka tukevat luontoretken onnistumista ja myös suojelevat luontoa kulumiselta. Sipoonkorvessa on pyritty ohjaamaan kulkua rakentamalla sisääntuloväyliä pysäköintipaikkoineen puiston rajoille. Nuotiontekoa kaipaaville on useita hyviä taukopaikkoja, missä tulet voi tehdä luvallisesti.
Mitä kuuluu kansallispuistojen luonnolle?
Soiden ennallistamista ja laitumien hoitoa Sipoonkorvessa
Olemme ennallistaneet soita yhteensä jo noin 88 hehtaarin verran ja hoitaneet lehtoja ja jalopuita sekä tärkeitä perinnemaisemia. Sipoonkorven niityillä ja laitumilla viihtyvät monet kasvi-, sieni- ja eläinlajit, eikä alueiden monimuotoisuus säily ilman säännöllistä hoitoa kuten raivausta. Byabäckenin purolaakson niittyjä ja hakamaita pidetään avoimena laidunnuksen avulla yhdeksän hehtaarin alalla. Laidunnuksesta vastaavat paikallisen karjanomistajan naudat. Ne ovat lypsylehmiksi kasvavia hiehoja sekä itäsuomenkarjan alkuperäisrotuisia kyyttöjä.
Saunakukkia Byabäckenin laaksossa Sipoonkorven kansallispuistossa. Kuva Jari Kostet, Metsähallitus.
Pikkuapollo on hävinnyt monilta alueilta, sillä perinteinen karjatalous ja sen mukana laidunniityt ovat vähentyneet. Vuonna 2016 pikkuapolloja siirrettiin Somerolta Sipoonkorven kansallispuistoon lajille sopivalle laidunniitylle. Siirto onnistui, ja nyt kansallispuistossa lentelee siirrettyjen pikkuapollojen jälkeläisiä. Uhanalaisen lajin säilyttämisen ja kannan kasvattamisen puolesta tehtävä työ on pitkäjänteistä ja lopputulos nähdään vasta vuosien päästä.
Luonnonsuojelua aavan meren pinnan alla ja rannoilla
Selkämeren kansallispuisto oli ensimmäinen varsinaisia vesialueita ja meren pohjaa suojeleva puisto. Selkämeren kansallispuiston yli 90 000 hehtaarin pinta-alasta on vettä yli 98 prosenttia ja kansallispuisto onkin Suomen suurin Itämeren suojelualue. Selkämeri oli myös Suomen ensimmäinen kansallispuisto, jonka perustamistarkoituksiin on kirjattu vedenalaisen luonnon suojelu ja ammattikalastuksen elinvoiman turvaaminen edistämällä luonnonvaraisten kalakantojen suojelua.
Karja pitää perinnemaisemat avoimina laiduntamalla Säpin saaressa Selkämeren kansallispuistossa. Kuva Markku Saiha.
Pinnanalaista luontoa olemme kartoittaneet jo vuodesta 2009. Kymmenien tuhansien kartoituspisteiden kautta on kertynyt runsaasti lisätietoa merilajien ja luontotyyppien levinneisyydestä. Selkämerellä erityisen edustavia ovat ulkosaariston punalevä- ja rakkohaurupeitteiset kalliorannat ja riutat. Valoisilta kalliopohjilta voi löytää laajoja, jopa 10 syvyysmetriin ulottuvia rakkohauruniittyjä. Rannikon tuntumassa on monin paikoin edustavia matalia lahtia ja fladoja, joissa kasvaa runsasta ja hyvinvoivaa pehmeiden pohjien kasvillisuutta, kuten näkinpartaisniittyjä.
Selkämeren maaluonnon osalta erityisesti perinnebiotoopit ja avoimet rantaympäristöt tarvitsevat hoitoa. Luonnonhoitotöitä olemme tehneet kymmenen vuoden aikana pääosin eri hankkeissa, viimeisimpänä Rannikko-LIFE-hankkeessa sekä Helmi-elinympäristöohjelman kautta. Pidempiä talkooleirejä on ollut keskimäärin kerran kesässä. Näin on saatu kunnostettua reilut sata hehtaaria muun muassa Isokarilla, Preiviikinlahdella ja Katanpäässä. Perinnebiotooppien jatkuva hoito toteutuu sopimuslaiduntajien sekä yhdistysyhteistyön avulla.
Vieraslajeja, erityisesti kurtturuusua, on torjuttu noin 30 saarella. Lintujen pesimäsaaria ja matalia lahtia olemme kunnostaneet raivaamalla liiallista kasvillisuutta ja tärkeimmillä lintusaarilla on pyydystetty vieraspetoja pois.
Metsähallituksen inventoijia sukelluslinjan loppupäässä Selkämeren kansallispuistossa. Kuva Annica Långnabba.
Sipoonkorven syntymäpäiviä päästiin juhlimaan yleisötapahtumassa syksyllä, Selkämeren merkkivuoden juhlinta siirtyi koronarajoitusten vuoksi ensi vuoteen. Palvelujen kehittäminen jatkuu aktiivisten paikallisten toimijoiden kanssa.
Teksti: Säde Mäkipää, Outi Ala-Härkönen ja Emma Marttila, Metsähallitus, Rannikon Luontopalvelut
Lue aiheesta lisää
Paluu etusivulle