Suojelualueiden ojitettuja soita ennallistetaan nyt rivakasti. Ennallistamisvauhdin antaa Helmi-elinympäristöohjelmasta Metsähallituksen Luontopalveluille suunnattu rahoitus ja tavoite, joka on 12 000 ennallistettua suojelualueiden suohehtaaria vuoden 2023 loppuun mennessä. Sen lisäksi Luontopalvelut ennallistaa EU:n LIFE-rahoituksella noin 3 000 hehtaaria. Metsähallituksen monikäyttömetsien alueisiin kuuluvia soita ennallistetaan Helmi-ohjelmaan liittyen myös laajasti kaikkiaan 9 300 hehtaaria.
Ennallistamistavoite on todella korkea, sillä neljässä vuodessa saavutetaan suojelualueilla se, mihin aiemmin meni 15 vuotta. Helmi-ohjelmassa esitetään vielä 18 000 lisähehtaarin ennallistamista vuoden 2030 loppuun mennessä.
Miksi ennallistetaan?
Nuuksiossa suo-ojaa ennen ennallistamista. Kuva Helena Lundén Metsähallitus
Työ on tärkeää, sillä suoluontotyyppien ja soiden eliölajien uhanalaisuus on lisääntynyt huolestuttavasti. Ennallistaminen parantaa myös suoalueiden virkistys- ja matkailukäyttöä sekä vesistöjen tilaa. Kun suon luonnollinen vesitalous palautuu toimenpiteiden myötä, lajisto alkaa palata alueelle. Pidemmällä aikavälillä suosta tulee myös parempi hiilinielu, ja rehevöittävien ravinteiden valuminen soilta vesistöihin vähenee.
Suojelualueilla on soita, joita on ojitettu aikoinaan metsätalouskäyttöön. Kaikkien soiden ennallistaminen ei kannata, sillä ne saattavat olla liian pitkälle muuttuneita, kasvavat järeää metsää, ovat yksittäisiä pieniä aloja tai niiden ennallistaminen aiheuttaa vettymishaittaa ympäröiville alueille.
Konstit on monet – niin ovat suotyypitkin
Ennallistamiskohteet on valittu selvitysten ja pitkän kokemuksen perusteella. Metsähallituksen Luontopalvelut alkoi ennallistaa valtion mailla olevia suojelualueiden soita 1990-luvulla. Silti suojelualueilla on yhä noin 50 000 hehtaaria ojitettuja soita.
Vuonna 2021 töitä tehtiin erityyppisissä kohteissa kautta Suomen. Työn suorittavat suurelta osin seutujen yrittäjät metsätyö- ja kaivinkonein.
Etelä-Lapissa Kalhuaavan soidensuojeluohjelman laajalla aapasuolla Tervolassa ennallistamistyömaa on yksi suurimmista. Siellä viimeisteltiin lähes 160 hehtaarin urakkaa täyttämällä 1960–1970-luvuilla kaivettuja ojia. Yhteistyötä tehtiin Metsähallitus Metsätalous Oy:n kanssa suojelusuota ympäröivillä alueilla. Upottavilla soilla osa konetyöstä tehtiin talvella, kun suo on jäässä. Ennallistamisesta hyötyvät muun muassa kämmekät, lettosammalet, riekko ja suokahlaajalinnut.
Nuuksiossa yksityisomistuksessa oleva suoalue ennallistetaan. Kuva Matti Ala-Outinen.
Punkalaitumella tavoitteena on turvata vielä lähes luonnontilaisena olevan Isosuon luonto ja suolajisto kuivumiselta. Yli 400 hehtaarin suoalueella täytettiin vanhoja suo-ojia, jotta tälle suolle tyypilliset lyhytkorsirämeet säilyisivät. Kohdealueella on myös erittäin uhanalaisia sararämeitä ja varpukorpia sekä äärimmäisen uhanalaisia kangaskorpia. Ennallistaminen vähentää pitkällä tähtäimellä myös Isosuon eteläpuolella virtaavan Palojoen ravinnekuormitusta.
Nuuksion kansallispuistossa Espoon, Kirkkonummen ja Vihdin alueilla ollut vielä pieniä korpia ja rämeitä odottamassa ennallistamista. Helmi- ohjelman ja Hydrologia-LIFE-hankkeen myötä käsiteltiin nyt viimeiset suokohteet, jotka voi konetyönä käsitellä: raivattiin puustoa ja täytettiin ojat. Ojien täytön yhteydessä raivatut puut jäävät arvokkaaksi lahopuuksi, josta myös useat sammallajit hyötyvät. Työn jälkien poistuminen vie muutamia vuosia. Kansallispuistoon jää edelleen joitakin ojitettuja soita, jotka ovat kaivinkoneella liian hankalasti saavutettavia. Nämä kohteet padotaan joko lihasvoimin tai ne jätetään palautumaan hyvin hitaasti luontaisesti.
Yksi kohteista oli yksityisessä omistuksessa olevaa suoalue, joka rajautuu kansallispuistoon. Ennallistamiseen ryhdyttiin maanomistajan aloitteesta. Kansallispuiston osa suosta oli tähän asti jätetty ennallistamatta, koska lopputulos olisi jäänyt vajaaksi. Maanomistajilla on Nuuksiossa majoituspalveluja tarjoava yritys, joka näin osallistuu hiilijalanjäljen pienentämiseen. ”Kuuden hehtaarin laajuisella alueella on ollut pieni lampi keskellä eikä vastaavantyyppisiä pikkusoita ole Nuuksiossa monia”, kertoo Helena Lundén Metsähallituksesta. ” Toivottavasti etenkin vähentyneet metsäkanalinnut hyötyvät suon ennallistamisesta.”
Kainuussa Suomussalmella puolestaan elvytettiin vanhan maatalouden historiaa kunnostamalla suoniittyjä ja tutkimalla, miten vesien ohjailu perinteisen maatalouden keinoin vaikuttaa suoluontoon. Kokeilu on tiettävästi Suomen ensimmäinen lajissaan. Suoniittyjen hyödyntäminen oli aikanaan taitolaji, jolla oli suuri merkitys koko Pohjois-Suomen maataloudelle. Siirrettävällä padolla ohjattiin puron vedet suolle niin, että veden virtaus toi ravinteita ja paransi suoheinän kasvua.
”Tavallisesti ennallistamisella pyritään juuri luonnontilaisuuden palauttamiseen, mutta nyt tavoitteena on luoda esimerkki vanhasta soiden käytöstä”, kertoo Sakari Rehell Metsähallituksesta. ”On mielenkiintoista tutkia, mitä vaikutuksia tällaisella toiminnalla on lajistoon ja kasvillisuuden tuottoon. Olettamus on, että toimet parantavat luonnon monimuotoisuutta. Tutkimus antaa tietoa siitäkin, miten suoluonto on muuttunut, kun sen hyödyntäminen loppui.”
Punkalaitumella Isosuon pohjoispää ilmasta. Kuva Marko Alakruuvi Metsähallitus.
Hankkeessa yhdistyy luonnon ja kulttuuriperinnön hoito. Suoniityllä on jäänteet vanhasta ladosta, ja nyt paikalle rakennetaan vastaava lato vanhoilla menetelmillä. Tulevaisuudessa suoniittyä voidaan hyödyntää kulttuurihistoriallisena kohteena lähellä Hossan kansallispuistoa.
Teksti: Tiina Grahn Metsähallitus
Paluu etusivulle