Maakotka lennossa. Kuva Olli-Pekka Karlin.
Metsähallituksen luontopalvelujen vastuulla on maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan valtakunnallinen kannan seuranta. Lisäksi Metsähallitus vastaa merikotkan kannan seurannasta Pohjois-Suomessa. Hoidamme myös maakotkien reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimat työt, selvitämme vuosittaisen pesintätuloksen paliskunnittain ja pidämme yhteyttä paliskuntiin ja poronomistajiin.
Tiedonkeruu pohjoisen petolinnuista tarvitsee sekä vapaaehtoisten että helikopterin apua
Seurantaa tekevät Metsähallituksen oma henkilökunta sekä vapaaehtoiset lintuharrastajat. Vapaaehtoisille maksetaan kilometrikorvauksia, muuta korvausta he eivät työstään hyvän mielen lisäksi saa. Kaikkiaan seurannoissa on mukana nelisenkymmentä vapaaehtoista. Vuosittain tarkastamme yhdessä noin tuhat reviiriä Lapissa. Vapaaehtoisten keski-ikä on huomattavan korkea, noin 57 vuotta, ja vaikka nuoria tuleekin vielä mukaan työhön, on huolena, että heitä ei ole tulossa tarpeeksi korvaamaan iäkkäimpien myötä poistuvaa työpanosta.
Helikopteri lähdössä kotkien pesätarkastuksiin. Kuva Tuomo Ollila.
Maakotkan pesistä entistä useamman tarkastaa Metsähallituksen väki helikopterilla. Tänä vuonna kopterilla tehtävät tarkastukset laajenevat käsittämään lähes koko poronhoitoalueen. Vaikka työ helikopterilla on kalliimpaa kuin vapaaehtoisten maastotyö, se on kuitenkin merkittävästi halvempaa kuin olisi palkkatyö maastossa.
Pesäpaikat ja seurantulokset on tallennettu Metsähallituksen ylläpitämiin rekistereihin. Käyttöön tulevat uudet tietojärjestelmät (Lajit.fi) mahdollistavat toivottavasti jo lähiaikoina kaikille ympäristöhallinnossa näitä tietoja tarvitseville mahdollisuuden nykyistä helpompaan tietojen saantiin ja käyttöön.
Petolintujen tilanne ja pesätarkastukset 2018
Muuttohaukalle viime vuosi oli hyvä pesintävuosi, mutta maakotkalle ja tunturihaukalle kehno, merikotkalle siltä väliltä.
Muuttohaukan rengastusikäisiä poikasia todettiin 325. Kuiva ja lämmin touko-kesäkuu edesauttoi pesintöjen onnistumista.
Maakotkan pesintätulos oli erittäin heikko koko alueella, tärkeimpänä syynä talven ja kevään huono ravintotilanne. Asuttuja reviirejä todettiin 368. Onnistuneita pesintöjä oli 92, joissa 108 rengastusikäistä poikasta.
Tunturihaukan poikasia havaittiin vain seitsemän. Myöhemmin syksyllä tuli tietoon havainto yhdestä lentopoikasesta, joten ilmeisesti jossain tuntemattomassa paikassa on ollut poikaspesä. Vähäinen riekkojen määrä on tärkein syy heikkoon pesintätulokseen. Pesivän kannan koko on 16–27 paria.
Merikotkan pesä männyn latvuksessa. Toisinaan pesän löytäminen saattaa olla vaikeata ja sen havaitsee vasta puun alta. Kuva Riku Lumiaro.
Pesätarkastukset tehtiin pääsääntöisesti käymällä pesällä yhden kerran pesimäkauden aikana poikasten ollessa rengastusikäisiä. Pesätarkastuksiin osallistui 32 rengastajaa, ja muita lintuihin liittyviä tietoja saatiin lisäksi noin 30 lintuharrastajalta tai muilta luonnossa liikkujilta. Helikopterilla tarkastettiin yli 700 pesää.
Naali ei ole palannut Suomeen pesimään – vielä
Suomen viimeinen varmistettu naalin pesintä todettiin vuonna 1996 Utsjoella. Tämän jälkeen pesintöjä ei ole todettu, vaikka naaleja liikkuu vuosittain Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla.
Varmistettuja naalihavaintoja tulee vuosittain viidestä kymmeneen ja samansuuruiseksi arvioidaan Suomessa liikkuvien naalien lukumäärä. Naalihavaintojen määrä on hieman lisääntynyt. Mahdollisuus, että naali pesisi jälleen Suomessa, on entistä lähempänä, koska viime vuosina naalien määrä on kasvanut sekä Ruotsissa että Norjassa. Pesintöjä on todettu varsin lähellä Suomen rajaa. Pohjoismaiden naalien määräksi arvioidaan nyt noin 250 eläintä.
Naalin ruokinta-automaatin täyttämistä sydäntalvella. Kuva Aimo Leppäkangas.
DNA-analyysit ja naapurimaissa korvamerkityistä naaleista kertyneet havainnot osoittavat, että naalimme ovat yhteisiä Ruotsin ja Norjan ja ehkä myös Kuolan niemimaan kanssa. Norjalaisten Varangin niemimaalle helmikuussa 2018 istuttamasta 27 naalista varmuudella ainakin kaksi tavattiin samana keväänä Utsjoella.
Yhteistyötä Ruotsin ja Norjan kanssa on lisätty, ja se on lähes viikoittaista tietojen ja kokemusten vaihtoa. Juuri nyt näyttää siltä, että myös Venäjä ja Kuolan niemimaa on tulossa mukaan yhteistyöhön. Pohjoismaista yhteistyötä on tiivistänyt vielä tämän vuoden jatkuva Norrbottenin lääninhallituksen vetämä interreg-hanke ” Felles Fellrev Nord”.
Suojelutoimet ovat kaikissa kolmessa maassa samoja: ketunmetsästystä ja lisäruokintaa. Kettu kilpailee naalin kanssa ravinnosta ja pesäpaikoista, siksi sen hävittäminen naalin pesimäalueelta on tärkeää. Lisäruokinnalla on todettu olevan iso merkitys naalin pesintöjen onnistumiselle. Erityisen suuri merkitys sillä on pentujen selviämiselle ensimmäisestä talvesta. Ruokinnassa käytetään laitteita, joista ketut eivät pysty ottamaan ruokaa.
Kettu on hyötynyt sekä ilmastonmuutoksesta että kasvaneista myyräkannoista. Se on levittäytynyt naalin asuinsijoille avotunturiin. Kookkaampana kettu saattaa tappaa naalin ja sen poikaset. Kuva Riku Lumiaro.
Suomessa kettuja ammutaan pesimäalueilta vuosittain 150–500 riippuen myyrävuosista. Hyvien myyrävuosien jälkeen kettuja on runsaasti, jolloin kettusaaliskin on suuri. Ruokinta-automaatteja on pohjoismaissa yli 200, suurin osa Norjassa. Suomessa niitä on tällä hetkellä 12, mutta niiden määrää lisätään niin, että automaatteja olisi lopulta 20–30.
Vuonna 2017 järjestettiin Kilpisjärvellä ensimmäinen koulutus naalin auttamisesta kiinnostuneille vapaaehtoisille. Ensimmäiset vapaaehtoiset osallistuivat pesien tarkastuksiin viime kesänä.
Teksti: Tuomo Ollila, Metsähallitus Lapin luontopalvelut
Lisätiedot
Ylitarkastaja Tuomo Ollila, Metsähallitus luontopalvelut p. 0400 241 448, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Kaikki Luonnon kirjon 1/2019 artikkelit