Uutinen 19.8.2019 klo 16.56
Sähköinen opas on suomenkielinen. Siinä avataan keskeisiä geneettiseen monimuotoisuuteen liittyviä käsitteitä perusteista alkaen ja kootaan yhteen tutkimustuloksia sekä niihin perustuvia johtopäätöksiä. Niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi käytännön suojelutyössä. Suomessa esiintyvistä lajeista esitellään geneettiseen monimuotoisuuteen liittyvää tiedon tasoa, joka vaihtelee huomattavasti lajeittain ja eliöryhmittäin.
Geneettisestä monimuotoisuudesta johtuvia erilaisia ilveksen turkin kuviointeja.
Oppaan koostamisessa tehtiin yhteistyötä alan tutkijoiden sekä eri organisaatioissa toimivien suojelutyöntekijöiden kanssa ja kuultiin heidän näkemyksiään tarvittavasta tiedosta. Se tehtiin Oulun yliopiston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteistyönä, Maj ja Tor Nesslingin -säätiön rahoituksella.
Tekijät myös ylläpitävät Twitter -tiliä @_GEMOS, joka välittää geneettiseen monimuotoisuuteen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyviä tutkimustuloksia ja tietoa.
Tutkimustulokset vaikeasti löydettävissä
Suomessa tehdään paljon korkeatasoista populaatio- ja suojelugeneettistä tutkimusta. Näiden tutkimusten tulokset ovat usein vaikeasti hyödynnettävissä käytännön suojelutyöhön, koska ne ovat hajallaan alan kirjallisuudessa ja mahdollisesti haastavia ymmärtää ilman perehtymistä aiheeseen. Tässä oppaassa tarkastellaan luonnonpopulaatioihin liittyviä tutkimustuloksia. Viljelykasvit rajautuvat pois, sillä niistä on paljon tietoa saatavana entuudestaan alkutuotannossa hyödynnettävien eliölajien lakisääteisen geenivaratyön ansiosta.
Luonnon monimuotoisuudelle määritellään kolme tasoa: ekosysteemi-, laji- ja geneettinen taso. Geneettisellä monimuotoisuudella tarkoitetaan lajinsisäistä geenien erilaisten muotojen eli alleelien vaihtelua ja sillä on suuri merkitys lajien kyvylle sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Monet tutkimustulokset osoittavat geneettisen monimuotoisuuden hyödyt esimerkiksi ekosysteemien toiminnalle, yksilöiden elinkelpoisuudelle tai kestävyydelle ympäristön stressitekijöitä vastaan. Lajien suojelu ei ole automaattisesti riittävä tapa suojella geneettistä monimuotoisuutta, koska saman lajin populaatiot voivat sisältää hyvin erilaisia alleeliyhdistelmiä. Erityisesti poikkeavat, geneettisesti erillään olevat populaatiot ovat arvokkaita sopeutumiskyvyn ja siten monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.
Teksti: Aino Juslén Luomus
Kaikki Lauonnon kirjon 3/2019 artikkelit