Uutinen 12.5.2020 klo 14.06
Miten ekososiaalinen sivistys tuli perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin ja mitä sillä tarkoitetaan.
"Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi.”
Näin määritellään ekososiaalinen sivistys Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Miten käsite on sinne päätynyt, miten se on otettu vastaan ja mitä käsite oikeastaan tarkoittaa?
Niittytalkoot virkistävät niin mieltä kuin tuovat fyysistä hyvää oloa rehkimisen muodossa. Samalla autetaan uhanalaistuvia lajeja. Kuvan talkoissa raivataan niittyä erittäin uhanalaisen pikkuapollon elinolosuhteiden parantamiseksi. Kuva Riku Lumiaro.
Tunnistettu tarve muutokselle
Vuonna 2016 voimaan tulleita perusteita valmisteltiin laajasti 2010-luvun vaihteessa. Opetushallituksen johdolla koottiin raportti Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. Raportin yksi keskeinen anti oli kestävän elämäntavan, kehityksen ja tulevaisuuden nostaminen keskiöön perusopetuksessa.
Raporttia valmistelleissa keskusteluissa Arto O. Salosen ja muiden asiantuntijoiden kanssa oli tullut selväksi, ettei pelkkä ulkoisesti kestävä elämäntapa riitä korjaamaan kulttuurikehityksen suuntaa. Tarvittiin syvällisempää näkemystä ja sitä kuvaava käsite, jotta voidaan tunnistaa ja nimetä tarvittava muutos.
Ekososiaalisen, kuten kestävän elämäntavan ulottuvuudet ylipäätään, ovat ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuuris-henkinen. Pohdinnoissaan Salonen nostaa välttämättömyydeksi ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden liittämisen toisiinsa. Sosiaalinen ulottuvuus tarkoittaa myös kumppanuuksien rakentamista, liittoutumista hyvän tulevaisuuden ja toivon puolesta.
Vaikka perusteiden laadinnassa muutoin vältettiin uusia ja vaikeasti määrittyviä käsitteitä, niin ekososiaalinen sivistys otettiin perusteiden arvoperustaan muiden keskeisten, vakiintuneempien käsitteiden rinnalle.
Miten ekososiaalisia koulutuksen kentällä ollaan nyt?
Osa on ottanut ekososiaalisen sivistyksen käsitteen avosylin vastaan kokien saavansa siitä uuden opettamisen työkalun. Käsite on herättänyt kuitenkin myös epäröintiä.
Opettajien työtä saattaisi helpottaa koulukohtaisten yhteiskuntasitoumusten teko. Tällöin kussakin koulussa pohdittaisiin, miten oma koulu edistää keskeisiä kestävän tulevaisuuden päämääriä. Tätä ennen on koulukohtaisesti avattava näitä asioita – kaikissa oppiaineissa, toimintakulttuurissa ja yhteistyössä oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa.
Kouluyhteisöissä kannattaa pohtia esimerkiksi, miten ekososiaalisen sivistyksen päämääriin voitaisiin päästä pienin askelin. Keitä asiantuntijoita tahdomme kuulla? Mitkä aineistot auttavat meitä ymmärtämään ja toteuttamaan vastuullista elämäntapaa? Miten voidaan säästää luonnonvaroja, energiaa ja luonnon monimuotoisuutta? Miten koulussamme tehdään näkyväksi ekososiaalisen sivistyksen aineettomia piirteitä, sydämen sivistystä?
Lukiouudistus jatkaa sydämen sivistyksen vahvistamista
Lukion marraskuussa 2019 vahvistetut uudet opetussuunnitelman perusteet jatkavat ekososiaalisen sivistyksen vahvistumisen tiellä, vaikkakin hiukan toisin sanoin ja käsittein. Välttämättömyys ymmärtää ja toimia ei ole vähäisempi kuin reilu kymmenen vuotta sitten perusopetuksen perusteiden laadinnan käynnistyessä.
Lukiokoulutuksen tehtävään on lisätty mm. maailmankansalaiseksi kasvattaminen ja YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 sisältyy laaja-alaisen osaamisen myötä kaikkien oppiaineiden tavoitteisiin.
Mistä siis on kyse, kun puhutaan ekososiaalisesta sivistyksestä? Tiedeyhteisö ja kasvattajat ja opettajat kantavat omaa vastuutaan ilmastouhan ja diversiteettikadon kohtaamisessa. On opittava ja opetettava elämään toisin, luonnonvaroja ja luonnon monimuotoisuutta säästäen ja varjellen.
Teksti: Opetusneuvos (eläkkeellä) Liisa Jääskeläinen ja Opetusneuvos Paula Mattila
Lue lisää aiheesta