Uutinen 12.5.2020 klo 15.34
Suomella on tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana on löydetty monia uusia keinoja luonnon tilan parantamiseksi. Yhteiskunnalta luonnon tilan heikkenemisen pysäyttäminen vaatii vahvan sitoutumisen sekä kaikkia yhteiskunnan osia läpäisevän rakenteellisen muutoksen. Nyt on toteutuksen aika.
Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä on ollut vaikea pysäyttää niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Valmistumassa olevan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laajan tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Tutkimus keskittyi Suomen kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimenpideohjelman onnistumisen ja vaikutusten arviointiin.
Kaupunkiniityn perustaminen auttaa uhanalaisia perinneympäristöjen lajeja sekä tuo iloa kaupunkilaisille.
Luonnon tuntemus on lisääntynyt
”Suomen kansallista biodiversiteettiohjelmaa arvioitaessa on noussut esiin myös niitä helmiä, joissa ohjelman toteutuksen aikana on erityisen hyvin onnistuttu. Positiivisia esimerkkejä on paljon, mutta kenties kaikkein merkittävin liittyy kansalaisten luontotietoisuuden kasvuun. Monesti kuulee, että sosiaalinen media on tukenut kansalaisten luontoon liittymistä osaamista. Näin onkin, mutta sen tueksi on tarvittu luontoon liittyvien kansantajuisten tietoteosten vyöryä. Tämä uusien luonto-oppaiden, määrityskirjojen ja yleisten hakuteosten tulva on pitkälti PUTTE -ohjelman aikaansaama sysäys. Populaarin tiedon tuotantoa ovat lisäksi tukeneet lukuisat yksittäiset tietokirjailijat, jotka ansaitsevat työstään suuren kiitoksen”, toteaa tutkimushankkeen johtaja Petri Ahlroth SYKEstä.
”Toinen kansallisesti merkittävä positiivinen kehityssuunta on vapaaehtoisen yhteiskuntavastuun kantaminen elinkeinoelämän piirissä. Aiemmin elinkeinoelämän luontoon liittyvät vastuut ja niistä keskustelu on keskittynyt muutamille tuotantoaloille. Viime vuosina ympäristö- ja yhteiskuntavastuun nimissä koko joukko uusia toimijoita uusilta aloilta on vapaaehtoisesti ilmoittanut halukkuutensa tukea biodiversiteetin turvaamista omalla toimialallaan. Tässä työssä he ovat kutsuneet mukaan asiantuntijatahoja ja sidosryhmiä – ja yhteistyötä on tehty menestyksellä”, Ahlroth jatkaa.
Linturetkellä Saaristomeren kansallispuistossa.
Tekoja kaikilta
Viime vuosien aikana yritysten kiinnostus luonnon monimuotoisuuden suojeluun on kasvanut merkittävästi. Nyt myös kunnat ja seurakunnat ovat tulossa entistä laajemmin työhön mukaan. Tutkijat ehdottavat maakunnallisen monimuotoisuustyön lisäämistä ja kehittämistä sekä yritysten, finanssialan, järjestöjen ja säätiöiden roolin vahvistamista toimintaa koordinoivan valtionhallinnon rinnalla.
Luontopääoman hupenemiskehityksen kääntäminen vaatii toimivan lainsäädännön lisäksi nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee poistaa tai muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Muun muassa verotuksen keinoin luonnon monimuotoisuuden heikentymisen tulee koitua haitan aiheuttajan maksettavaksi, ja luonnon monimuotoisuutta lisäävästä työstä tulee palkita. Luontovaikutusten tulee jatkossa olla yksi julkisten hankintojen kriteeri. Koko kansantalouden tasolla tarvitaan maamme luontopääoman muutosten ottamista mukaan esimerkiksi kansantuotteen laskentaan, jolloin usein näkymättömäksi jäävän talouden luontoperustan – eliölajien, geenivarojen ja ekosysteemien – kunto voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa.
Pölytyspalveluiden tuottamista ja suu makeaksi.
Viime vuosina luonnon merkitys suomalaisten identiteetin ja hyvän elämän perustana on kasvanut. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat muun muassa elokuussa vietettävä Suomen luonnon päivä ja koronakriisin myötä nähty ihmisten voimakas tukeutuminen luonnossa liikkumiseen vaikeina aikoina.
Tietolaatikko biodiversiteettiohjelman arvioinnista
Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä ohjaa valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytty kansallinen biodiversiteettistrategia ja sitä tukeva toimintaohjelma. Vuosille 2012–2020 laaditun strategian ja vuosia 2013–2020 koskevan toimintaohjelman tavoitteena on ollut luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen. Strategian pohjana ovat olleet YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa sovitut 20 kansainvälistä Aichi-tavoitetta. Näitä on pyritty viemään käytäntöön 105 kansallisen toimenpiteen avulla. Tavoitetta ei ole kuitenkaan vielä saavutettu, sillä muun muassa lajien ja niiden elinympäristöjen uhanalaistuminen on jatkunut.
Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi (BD-arvio) on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan vuoden 2019 haussa hyväksymä hanke.
Hankkeen loppuraportin kirjoittajat: Ari-Pekka Auvinen, Eija Kemppainen, Jukka-Pekka Jäppinen, Janne Heliölä, Katja Holmala, Jorma Jantunen, Marja-Liisa Koljonen, Taneli Kolström, Riku Lumiaro, Pekka Punttila, Riikka Venesjärvi, Raimo Virkkala ja Petri Ahlroth.
Lue lisää tutkimushakkeesta
Metso-ohjelman myötä yksityisten suojelualueiden määrä on Suomessa lisääntynyt. Kuvat Riku Lumiaro.
Kaikki Luonnon kirjon 2/2020 artikkelit