Suomen hallituksen tavoitteena on hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen, kiertotalouden edistäminen, ruoantuotannon ympäristölle kohdistuvan haitallisen vaikutuksen vähentäminen sekä eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Hallitus pyrkii luonnonvarojen vastuulliseen ja vähenevään käyttöön.
”Elämän edellytykset maapallolla voidaan turvata, jos pidämme huolta luonnon monimuotoisuudesta”, toteaa ympäristöneuvos Marina von Weissenberg ympäristöministeriöstä.
Luonnon köyhtymisen taustalla ovat maankäytön muutokset, luonnonvarjojen ylikulutus, ilmastonmuutos, saasteet ja haitalliset vieraslajit. Luonnon monimuotoisuustilan ratkaisun avain liittyy luontonäkökulman parempi valtavirtaistaminen eri sektoreihin ja luontopohjaisten ratkaisujen hyödyntäminen sekä ilmastomuutoksen vastaisen työn kiireellisyys.
Helppoja tapoja elonkirjon köyhtymisen estämiseen ei ole. Toiminta ja täytäntöönpano ovat tarpeen monilla eri tasoilla niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisesti. Arvio biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen toimeenpanon riittämättömyydestä on erittäin huolestuttava paitsi luonnon tilan heikkenemisen vuoksi myös siksi, että se osaltaan vaikeuttaa kansainvälisten kestävän kehityksen 2030 ja ilmastoa koskevien tavoitteiden saavuttamista.
Talvista kansallismaisemaa Riisitunturilta. Kuvat Riku Lumiaro.
Suomen luonnon monimuotoisuuden tila ja kehitys
2000-luvun aikana Suomen luonnon kehitys on jatkunut kokonaisuudessaan köyhtyvänä. Itämeren ja sisävesien lajiston kehitys on monisyisempää. Useiden Itämeren lajien lintu- ja nisäkäslajien kannat ovat kasvaneet. Sisävesillä rehevien lintujärvien lajit ovat taantuneet voimakkaasti, mutta karujen selkävesien lintujen kannat ovat säilyneet seurannan alun eli 1980-luvun tasolla. Vesielinympäristöjen piiriin kuuluu myös ilonaiheita. Saimaannorpan ja merikotkan kannat ovat toipuneet laajamittaisten suojelutoimien ansioista. Merikotka on jopa kokonaan poistunut uhanalaisten lajien listalta.
Elinympäristöjen rakennepiirteiden muutoksista voimakkaimpia ovat olleet metsien, soiden, maatalousympäristöjen ja virtavesien muutokset. Laajamittaisen metsätalouden myötä Suomen metsät ovat nuorentuneet ja jopa kymmenesosalle Suomen lajeista välttämättömän kuolleen puun määrä on romahtanut. Koko maan tasolla tämä kehitys on 2000-luvulla hidastunut, mutta jatkunut kuitenkin edelleen vanhoihin luonnonmetsiin erikoistuneen lajiston kannalta kielteisenä. Etelä-Suomessa kuolleen puun määrä on saatu hienoiseen kasvuun, mutta Pohjois-Suomessa väheneminen jatkuu Etelä-Suomen kasvua voimakkaampana.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomen lajistossa ja elinympäristöissä. Etenkin pohjoisten tunturilajien elinolosuhteet muuttuvat niin paljon, että lajit vetäytyvät Suomen rajojen ulkopuolelle. Ilmastonmuutos tuo Suomen uusia lajeja etelästä ja Suomen merkitys tällä hetkellä Keski-Euroopassa tavattavien lajien elinympäristönä kasvaa. Ilmastonmuutos tuo Suomen luonnon suojelulle kaikkiin elinympäristöihin vaikuttavan lisähaasteen, joka entisestään korostaa tarvetta vähentää laaja-alaisia pinta-alaperusteisia paineita ja kääntää elinympäristöjen laadun kehitys elpyväksi.
Merikotka kävi sukupuuton partaalta 1970-luvulla, jolloin huonoimpina vuosina vain neljä kotkanpoikasta varttui aikuiseksi. Suojelun ansiosta kanta on toipunut, ja vuonna 2019 kuoriutui peräti 558 poikasta.
Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä ei ole onnistunut
Biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous asetti vuonna 2010 Japanissa tavoitteeksi pysäyttää luonnon köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä. Samalla päätettiin 20 nk. Aichi-tavoitetta, joilla mitattiin tavoitteen saavuttamista. Näistä tavoitteista 13 jäi saavuttamatta ja kahden osalta tuloksia ei tiedetä. Kuusi tavoitetta saavutettiin osittain. Osittainen tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tavoite 11 osalta saavutettiin isompi osa suojeltuja maa- ja merialueita, mutta suojelualueiden laatua ei saavutettu. Samoin tavoitteen 19 osalta tietämys luonnon monimuotoisuudesta on kasvanut, mutta ei ole laajemmin käyttöönotettu.
Kohti uutta diiliä ja CBD/COP-15 Kiinassa
Tänä vuonna maailman maat päättävät uusista tavoitteista ja päämääristä vuoteen 2030. Koronatilanteesta johtuen sopimuksen osapuolikokous on nyt siirtynyt vuodella eteenpäin. Neuvotteluja edistetään nyt virtuaalisesti.
YK:n biodiversiteettihuippukokous järjestettiin syksyllä 2020 ja Suomi liittyi päämiestasolla Leader’s Pledge –sitoumukseen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja heikentymiskehityksen kääntämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Suomi on mukana myös kunnianhimon tason koalitiossa (High Ambition Coalition for Nature and People), joka edistää globaalin 30 % suojelupinta-alatavoitteen kirjaamista ja saavuttamista niin maalla kuin merellä.
Neuvottelut alkavat nyt virtuaalisesti helmikuun 17. päivänä ja tavoite on, että biodiversiteettisopimuksen 15. osapuolikokouksessa Kunmingissä, Kiinassa joko lokakuussa ja joulukuussa 2021.
On pidetty tärkeänä, että määrälliset ja tarakkarajaiset tavoitteet ja päämäärät saadaan hyväksyttyä jo elokuussa järjestettävässä avoimen työryhmän (OEWG-3) viimeisessä kokouksessa Calissa, Kolumbiassa. Suojelupinta-ala, ennallistaminen, valtavirtaistaminen ja resurssimobilisaatio ovat aiheita, jossa määrälliset tavoitteet ovat mahdollisia päättää. Suunnitelmassa on myös, että ministerit kutsutaan neuvotteluihin ns. PRE-COP neuvotteluihin ennen Kiinan kokousta loppukesästä Kolumbiaan.
Lähestymistapa on kunnianhimoinen uusi kehys sisältäen päämäärät, väliaskeleet ja 20 tavoitetta jotka ovat sisällöltään tulos- ja toimintaan orientoituneita ja auttavat nostamaan asian merkitystä hallinnossa, kunnissa, kouluissa ja paikallaistasolla.
Yllästunturin kansallispuiston monimuotoista ja alkuperäistä luontoa.
On tärkeää lisätä luonnon monimuotoisuustavoitteiden toimeenpanon vaikuttavuutta yhteisillä kansainvälisillä mitattavilla politiikkatoimilla, jotka edistävät yhteiskunnan rakenteellista muutosta. Samalla tulee kiirehtiä luonnon monimuotoisuuden integroimista eri sektoreihin.
Määrälliset ja tarkkarajaiset tavoitteet vuoteen 2030 saakka tarvitaan, jonka pohjalta täytäntöönpanovastuu voidaan jakaa eri sektoreiden ja toimijoiden kesken. Sitä varten tarvitaan tehokas seuranta- ja raportointikehys (monitoring framework) joka on sitova kaikille. Sidosryhmien ja alkuperäiskansojen rooli ja osallistuminen ovat ensisijaisen tärkeä. Jo tehty pitkäaikainen työ auttaa määrittämään tavoitteet ja indikaattoreiden valintaa ja sitä tullaan nyt tieteellis-teknisesti työstämään edelleen.
Suomen tavoite
Suomi tavoittelee kunniahimoista uutta kehystä luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi vuoteen 2030 ja pitkäntähtäimen toimia vuoteen 2050 ekologisen kestävyyden takaamiseksi. Meille on tärkeätä, että tuleva post-2020 kehys on nykyiseen verrattuna selkeämpi ja noudattaa kaikille samat indikaattorit keskeisistä päämääristä ja tavoitteista. Tavoitteena on vahvistaa suojelua ja ennallista luontoa sekä edistää luontopohjaisia ratkaisuja sekä kokonaisvaltaisen muutoksen aikaansaaminen elonkirjon hyväksi.
Tavoitteita ei saisi olla enempää kuin nykyisin (20). Suomi on korostanut sopimuksen nykyisen strategisen suunnitelman ja Aichi -tavoitteiden merkitystä lähtötasona ja edellyttänyt parempaa toimeenpanoa kansallisten strategioiden ja toimintaohjelmien (NBSAP) avulla. Suomi on tähdentänyt luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamisen merkitystä. Suomi korostaa indikaattoreiden ja seurantamekanismien tehokasta kehittämistä siten, että seurantaan perustuvia arviointeja etenemisestä tehdään vähintään joka viides vuosi hyödyntäen indikaattoreita ja että menettely on sitova kaikille. Suojelualueet tarvitsevat tehokkaita hoito- ja käyttösuunnitelmia ja sitoumuksia hoidon, ennallistamisen ja valvonnan toimeenpanoon sekä asianmukaista hallintoa.
Voimavarojen lisääminen luonnon monimuotoisuudelle edellyttää yhteistyötä kehitys- ja kehittyneiden maiden välillä ml. rahallisten resurssien käytön tehokkuutta. Institutionaalisten rakenteiden ja kestävän käytön periaatteiden pitää toteutua täysimääräisesti (SDG tavoitteet ja Agenda 2030). Yhtymäkohdat ilmastosopimukseen ja luontopohjaisiin ratkaisuihin tulee vahvistaa ja tunnistaa, sekä eri biodiversiteettisopimusten synergiaedut tunnistaa.
Usein ilmasto- ja luonnon monimuotoisuustavoitteita voidaa ehdistää yhteisillä ratkaisuilla.
On tärkeä, että elinympäristöjen ennallistaminen on kiinteä osa ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. Suomi on myös painottanut sopimuksen kolmea periaatetta ja sopimuksen pöytäkirjojen merkitys sopimuksen toimeenpanon kannalta. Tämän lisäksi poikkileikkaavat asiat, kuten alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinnetiedon ja luonnon monimuotoisuuden yhtymäkohtia, tutkimustiedon merkitystä päätöksenteolle, opetuksen, yksityisen sektorin ja liike-elämän vastuullisuutta sekä nuorten ja naisten asemaa tulee tehostaa.
Tavoitteena on, että luonnonympäristöjen heikkeneminen saadaan pysäytettyä. Tämä vuosikymmen onkin nimetty YK:n ennallistamisen vuosikymmeneksi ja Suomi tukee tätä asiakokonaisuutta UNEP:in lisärahoituksella (kolme miljoonaa euroa) vuonna 2021.
Neuvotteluprosessi ja seuraavat askeleet
Asiaa käsitellään seuraavaksi virtuaalisesti tieteellis-teknisen elimen (SBSTTA-24) 17.-19.2., 24-26.2.2021 ja toimeenpanoa käsittelevän työryhmän (SBI-3) 8.-12.3., 14.3.2021 virtuaalikokouksissa. Lisäksi on järjestetty temaattisissa konsultaatioita CBD sopimuksen johdolla. Avoin työryhmä (OEWG-3) kokoontuu loppukesästä ja ennen sitä on tarkoitus pitää normaali neuvottelukierros Montrealissa, Kanadassa.
Päätökset vuoden 2020 jälkeisistä tavoitteista tehdään biodiversiteettisopimuksen 15. osapuolikokouksessa Kiinassa, jonka teema on: ”Ecological Civilization-Building a Shared Future for All Life on Earth”.
Lue aiheesta lisää
Paluu etusivulle