Filosofian tohtori Leif Schulman aloitti Suomen ympäristökeskus SYKEn pääjohtajana 1. tammikuuta 2021. Aikaisemmin Leif toimi Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomuksen johtajana. Leifillä on monipuolinen kokemus johtamisesta ja luonnontieteistä, hän on mm. toiminut Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan johtajana ja intendenttinä sekä tutkijana Turun yliopistossa.
Kuva Kai Widell
Miten koet uuden toimesi SYKEn pääjohtajana? Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita siihen liittyy?
Koen tämän uuden työni erittäin innostavana haasteena kaiken kaikkiaan! Upea mahdollisuus on, että me SYKEssä voimme aidosti vaikuttaa yhteiskuntamme kestävyyden kehittymiseen. Mutta samalla tämä on nöyräksi vetävä haaste. Tehtävää on paljon, monet kysymykset ovat hyvin vaikeita, ja aikaa on vähän.
Yhteiskuntamme – koko ihmiskunta – on suuren murroksen edessä. Meidän pitää muuttaa kaikkia keskeisiä järjestelmiä: energiantuotanto, ruoantuotanto, liikkuminen, asuminen. Talouden kasvu täytyy voida irrottaa luonnonvarojen käytöstä siten, ettemme enää ylikuluta planeettamme resursseja. Näihin murroksiin liittyy lukuisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja muutoksia, jotka ymmärrettävästi huolestuttavat ihmisiä.
Onkin voitava tehdä kestävyysmurros myös sosiaalisesti kestävällä tavalla siten, ettei mikään ihmisryhmä tai alue joudu kantamaan suhteetonta taakkaa muiden sijasta. Kaikki nämä haasteet voisivatkin pelottaa, ellei toisessa vaakakupissa olisi se käsittämättömän innostava mahdollisuus, että nyt voimme vihdoinkin onnistua kääntämään kurssia ja varmistamaan lapsillemme hyvän tulevaisuuden.
Olet jo pitkään puhunut luonnon puolesta. Miksi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on meille ihmisille tärkeätä?
Luonnon perusominaisuus on olla monimuotoinen. Kautta elämän historian evoluutio on aina tuottanut yhä enemmän lajeja, kunnes jokin katastrofi on katkaissut kehityksen. Ekosysteemit kasvattavat lajimääräänsä kehittyessään ilman suurempaa häiriötä. Yhä uudenlaisia eliöyhteisöjä muodostuu lajien sopeutuessa vallitseviin ympäristöoloihin. Lajin levitessä ja sen paikallisten populaatioiden sopeutuessa vaihteluihin elinympäristössä lajin perinnöllinen monimuotoisuus kasvaa.
Pitäisi siis olla intuitiivisesti selvää, että tämän luontaisen asiaintilan häiritseminen eli monimuotoisuuden äkillinen vähentäminen aiheuttaa luonnon järjestelmissä häiriöitä. Ja näitä on toki dokumentoitukin. Nopeat ja isot muutokset ekologisessa tasapainotilassa edellyttävät ihmiseltäkin voimakasta sopeutumista. Se on monin tavoin epätoivottavaa: vaivalloista, elämänlaatua heikentävää, kallista, pahimmillaan suurta kärsimystä aiheuttavaa. Ihmiskunnan hyvinvoinnin vuoksi on siksi paljon parempi varjella toimivia, monimuotoisia ekosysteemejä, kuin koettaa sopeutua niiden toimimattomuuteen. Lisäksi hyvin monet meistä - minä mukaan luettuna – koemme syvää mielihyvää, onnellisuutta, yhteydestä luontoon, jota ihminen ei ole liiaksi muuttanut.
Kansainvälisistä biodiversiteettitavoitteista huolimatta luonnon monimuotoisuus köyhtyy kaikkialla maailmassa. Mitkä ovat luonnon monimuotoisuuden tulevaisuuden näkymät Suomessa?
On hyvin turhauttavaa, että vaikka tiedeyhteisö on pitkään varoittanut kielteisistä kehityskuluista, kuten ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, on tuntunut lähes mahdottomalta saada aikaiseksi merkittäviä muutoksia toiminnassamme. Olen kuitenkin luonteeltani optimisti, ja muutaman viimeisen vuoden aikana on tapahtunut selvä muutos yhteiskunnan ilmapiirissä, mitä tulee luontokadon vastustamiseen. Sitähän sanotaan, ettei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, ja korona-pandemia toimii toivottavasti lopullisena herätyksenä luontokadon pysäyttämiseen.
Suomessa luonto tunnetaan paremmin, kuin juuri missään muussa maassa. Esimerkiksi lähes joka toisen suomalaisen lajin uhanalaisuus pystytään arvioimaan, mikä on maailmanennätysluokkaa, ja myös luontotyyppiemme uhanalaisuus on arvioitu kattavasti. Lisäksi hyvin suurella osalla suomalaisista on henkilökohtainen tunneside monimuotoiseen luontoon, ja meillä on demokraattiset mahdollisuudet vaikuttaa. Myös luontoa hyödyntävien elinkeinojen, erityisesti maa- ja metsätalouden parissa työskentelevillä on yhä useammin aitoa kiinnostusta toimia luonnon monimuotoisuutta varjelevin tavoin. Näistä syistä olen varovaisen toiveikas, että voisimme vihdoin pysäyttää luontokadon Suomessa ja jopa alkaa ennallistaa paikoin pahoin vahingoittunutta luontoamme.
Miten tavoitteet ilmastonmuutoksen hillinnästä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä tukevat toisiaan?
Nämä liittyvät toisiinsa monin tavoin, mutta on tärkeää huomata, etteivät ne kuitenkaan ole aivan samanlaisia ongelmia. Sinänsä on monimuotoisuuden säilyttämiselle hyväksi hillitä ilmastonmuutosta, muttei kuitenkaan miten tahansa. Esimerkiksi isot, päästöjen vähentämiseen tähtäävät liikenneinvestoinnit, kuten rautatiet, voivat heikentää luonnon monimuotoisuutta, jos ne toteutetaan väärin, taikka niiden aiheuttamaa luontokatoa ei kompensoida toisaalla. Sen sijaan käytännössä kaikki toimet, joita voidaan tehdä monimuotoisuuden parantamiseksi, ovat myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta edullisia.
Mitä SYKE voi tehdä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen hyväksi?
SYKEn tehtävä on tarjota tietopohja, jonka varassa voidaan arvioida luontomme tila sekä valita tarpeelliset ja vaikuttavat keinot tilan parantamiseen. Tätä tietysti teemmekin, ja tekemistään voi aina kehittää tehokkaammaksi, tuottavammaksi, vaikuttavammaksi ja niin edelleen. Erityisen tärkeäksi on noussut varmistaa se, että kun nyt kaikkia yhteiskunnan sektoreita muutetaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi, pidämme samalla huolen siitä, etteivät toimet vuorostaan heikennä luonnon tilaa. Tähänkin SYKEn täytyy tarjota tutkimukseen pohjaavia ratkaisuja.
Paluu etusivulle