YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksen kuulumiset ja jatkoaskeleet kohti COP-15 Kunming-kokousta

Luontokadon pysäyttäminen edellyttää Biodiversiteettisopimuksen 15. osapuolikokoukselta (COP-15) että tehdään määrätietoisia päätöksiä. Tämä tulee vaatimaan maailman mailta toimia, jotka vahvistavat rahoituksen, toimintavalmiuksia ja poliittisia sitoumuksia pitkällä aikavälillä luonnon puolesta niin paikallisesti kuin globaalisti.

Työ jakautuu periaatteessa neljään osaan

1) välittömät toimet suojelun ja ennallistamisen ja tähän liittyvien aluejärjestelmien voimistamiseksi ja hoitamiseksi,

2) luonnon monimuotoisuuden huomioivan toiminnan tehostaminen kaikissa sektoreissa ja kestävän käytön merkitys luontokadon pysäyttämiseksi,

3) toteutuksen ja toimeenpanon mahdollistavien toimien kuten rahoituksen ja toimintavalmiuksien takaaminen,

4) standardit, raportointi, arviointi ja seuranta.

Ilman vahvaa ja sitovaa toimeenpanoa ja tähän liittyvää seurantamekanismia toimeenpanon tehokkuutta ei voida mitata tai saavuttaa käytännössä vuoteen 2030 mennessä tai sen jälkeen. Indikaattorit ovat keskeinen osa tätä palettia.

Talousmetsien ennallistaminen tärkeä osa luonnonsuojelualueiden ulkopuolista toimintaa. Kuvat Riku Lumiaro.

Pelkkä alueellinen tai lajisuojelu ei tule hidastamaan luontokatoa vaan keskeistä on se, mitä tapahtuu suojelualueiden ulkopuolella kuten maa-ja metsätaloudessa, kalataloudessa- ja kalaviljelyssä, kaivannaistoiminnassa sekä maankäytössä yleisesti. Kiertotalouden toteutus ja raaka-aineiden jälleenkäyttö tulee tehostaa myös voimakkaasti, muun muassa teknologian avulla.

Sopimuksen osapuolilla on yksimielisyys siitä, että lopullinen neuvottelutulos on oltava kunnianhimoinen, jotta luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen voidaan pysäyttää vuoteen 2030 mennessä ja sen jälkeen edetään kohti luontopositiivisuutta. Teot ratkaisevat ja neuvottelut huipentuvat Kiinan Kunmingissä syyskuussa 2022.

Juhannuksena neuvottelut jatkuvat Nairobissa 21.-27.6.

Ylimääräinen neuvottelukierros ennen Kunmingin 15. osapuolikokousta on välttämätön, jotta voidaan varmistaa kunnianhimon taso, riittävä resursointi ja kattava kehys joka vastaa CBD kolmeen päätavoitteeseen.

Katseet kääntyivät Geneven maaliskuun kokouksen aikana ja sen loppupuolella yhä enemmän Kiinan suuntaan ja se näkyi myös sopimuksen Bureaun kokouksissa. Suomi jatkaa ja edustaa EU:ta SBSTTA Bureaussa (YM Marina von Weissenberg). Kiinalta edellytetään johtajuutta ja on selvää, että taustalla tehdään työtä tämän eteen.

Suojelun tason, suojeluverkoston merkitys ja suojelualueiden yhdentämistä ympäröivien alueiden maankäyttöön sekä suojelualueiden monikäyttöön korostui puheenvuoroissa ja esityksissä ml. merkitys myös ilmastokriisin torjumiseen. Suojelun tason lisääminen 30 prosenttiin maalla ja merellä ml. muut tehokkaat suojelutoimet ovat tärkeä tavoite. Lisäksi lajien uhanalaisuuden estäminen ja priorisointi sekä haitallisten vieraslajien kitkeminen ml. saasteiden riskien arviointi nousi pinnalle.

Oikeudenmukaisen siirtymän tukeminen on tärkeä osa kansainvälistä yhteistyötä.

Maiden sitoutuminen ja tavoite taata nykyistä parempi suojelualueiden kattavuus sekä tarve tehostaa suojelualueiden laatu ja hoito oli myös esillä tärkeänä keinona. Toisaalta kestävä käyttö ja suojelun yhtymäkohdat edellyttävät tarkkuutta. Monille luonnon kestävä käyttö on ihmisten hyvinvoinnin tae sekä ruokaturvan ja ekosysteemipalveluiden lähde. Huomiota kiinnitettiin kauttaaltaan alkuperäiskansojen paikallisten yhteisöjen osallistumiseen suojelualueiden perustamisessa, käytössä ja hoidossa sekä maakäytössä yleisesti. Nuoret, naiset ja alkuperäiskansat olivat esillä kaikissa päätösluonnoksissa SBSTTA-24 ja SBI-3 asioissa läpäisevästi. Korostettiin alkuperäiskansojen ja yhteisöjen oikeuksien kunnioittamista sekä tunnustamista.

Kehitysmaiden kannalta tärkein tavoite on vahvistaa toimeenpanon vaatima rahoitus ja luonnon tuomien hyötyjen oikeudenmukainen jako, jottei olla edellisten 2020 tavoitteiden kanssa samassa tilanteessa vuonna 2030.

Selkeä onnistuminen Genevessä oli päätösesitys digitaalisesta sekvenssitiedosta (DSI) ja sen jatkotyöstä. Tämä tulee vaikuttamaan moneen muuhun kansainväliseen sopimukseen ja tämä on erityisen tärkeä Afrikalle.

Keskeiset huomiot Geneven neuvottelujen päätyttyä

• On selvää, että vaikka maat ovat ilmoittaneet priorisoivansa luonnon monimuotoisuutta eri yhteyksissä (G-7, G-20, YK, UNGA-päätöksissä, UNEA-5 jne.) tämä ei heijastunut neuvottelujen lopputulokseen. Tiettyjen maaryhmien ml. BRA ja ARG olivat hyvin valmistautuneita ja näkemyserot mm. EU:n ja Juscanz:in kanssa oli silmäänpistävä. Monien maiden neuvottelijat Genevessä olivat uusia ja se näkyi myös käyttäytymisessä ja kontaktiryhmissä. Koherenssin puute näkyi erityisesti asioissa kuten rahoituksen lisäämisessä, luontopohjaisten ratkaisujen kyseenalaistamisessa, luonto ja terveys yhteyden vähättelyssä sekä IPBES työpajojen (esim. ilmasto ja luonto) tulosten hylkäämisellä.
• On laadittava EU:ssa strateginen suunnitelma vaikeiden kysymysten, erityisesti resurssien mobilisoimisen ympärillä niin, ettei edistymisen puute näissä kysymyksissä estä edistymistä ja kunnianhimoa muissa osissa sekä lopulta koko luonnon monimuotoisuusasian ja CBD sopimuksen merkityksen vesittämisessä. Ei voida hyväksyä sellaisia tavoitteita jotka ovat sisällöltään heikoimpia kuin Aichi-tavoitteet vuonna 2010. Monenvälisen yhteistyön merkitys on Suomelle tärkeä.
• Neuvottelut on suunnattava sopimuksen kannalta kriittisimpiin elementteihin ml. yhteiseen missioon. Tulevien neuvottelujen on oltava todella kohdennetut, tehokkaat ja hyvin valmistellut ja jossa kompromisseihin pyritään. Hakasulkeiden määrä on saatava roimasti vähennettyä.
• On kasvava yksimielisyys siitä, että suunnitelman on oltava riittävän kunnianhimoinen, se tulee vastata ajureihin (suorat ja epäsuorat vaikutukset) luontokadolle, jotta luonnon monimuotoisuuden heikentyminen voidaan pysäyttää ja edetään kohti luontopositiivisuutta vuonna 2030.
• Kaikki rahoituslähteet ja sen osa-alueet tulee sisällyttää lopulliseen 2030 tavoitteistoon. Kyse ei ole vain kehitysyhteistyörahojen tarpeesta, vaan julkisen ja yksityisen (institutionaaliset- ja finanssisektorin) toimista ja haitallisten tukien karsimisesta ml. positiivisten kannustimien lisäämisestä ja niiden yhteisvaikutukset on muutettava niin, että ne toimivat luonnon hyväksi, eivät sitä vastaan. Yritysten edustajat olivat aktiivisesti paikalla ja kiertotalouden ja ekologisen jalanjäljen hyödyntäminen sai kannatusta.
• Ilman vahvaa ja sitovaa kv. toimeenpanoa ja siihen liittyvää seurantamekanismia toimeenpanon tehokkuutta ei voida mitata tai saavuttaa käytännössä. Kansalliset strategiat- ja toimintaohjelmat (NBSAP) ja indikaattoreiden merkitys on keskeinen tässä yhteydessä. Lisäksi sopimuksen kaksi pöytäkirjaa: bioturvallisuudesta ja geenivaroista tulee hyödyntää täysimääräisesti ja aktiivisesti päämäärien ja tavoitteiden osalta.
• Genevessä kuultiin eri vaihtoehtoa ja lukuja (20%, 30% ja hehtaareja) tavoitteelle ennallistaa heikentyneitä maa- ja vesialueita vuoteen 2030 mennessä. Työ on tärkeä ja pitkällä tähtäimellä priorisoitava niin rahoituksen kuin alueiden osalta ml. linkki ilmastomuutokseen.
• Pelkkä alueellinen tai lajisuojelu ei tule riittämään lopettamaan luontokatoa vaan keskeistä on se mitä tapahtuu suojelualueiden ulkopuolella kuten maa-ja metsätaloudessa, kalataloudessa- ja kalaviljelyssä, kaivannaistoiminnassa, sekä maankäytössä esimerkiksi. Kiertotalouden toteutus ja raaka-aineiden jälleenkäyttö tulee tehostaa. Useat maat ovat kannattaneet toimia kestämättömän tuotannon ja kulutuksen torjumiseksi.

Teksti ja lisätietoja

Ympäristöneuvos Marina von Weissenberg, marina.weissenberg@gov.fi

Paluu 3/2022 etusivulle