Vuonna 2020 käynnistyi ympäristöministeriön rahoittama ja SYKEn koordinoima hanke ’Lettojen esiintyminen, tila sekä ennallistamis- ja hoitotarpeet’ (LETOT). Hanke sisältyy Helmi-elinympäristöohjelmaan, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa edistämällä luontotyyppien suojelua, hoitoa ja ennallistamista. Lettoihin keskittyvälle hankkeelle on ollut tarvetta, sillä ne ovat soista monimuotoisimpia, mutta samalla uhanalaisimpia. Niiden turvaamisella ja tilan parantamisella onkin merkittävät monimuotoisuusvaikutukset.
Keski-Lapissa on vielä jäljellä laajoja lettosoita. Kittilän Rytijänkkä. Kuva Hannu Nousiainen.
SYKEn keskeisimpiä yhteistyötahoja hankkeessa ovat ELY-keskukset ja Metsähallituksen Luontopalvelut. Yhteistyötä tehdään myös LuTU-suoasiantuntijaryhmän sekä Suo-ELO - ja Perinne-ELO -asiantuntijaryhmien kanssa. Kontaktiverkostot ovat kuitenkin tätäkin laajemmat ja hankkeen sidosryhmiä ovat lukuisat letto- tai lajitietoa tuottavat ja tarvitsevat tahot.
Lettoluonto on kärsinyt maankäytön paineissa
Viimeisimmän luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (2018) mukaan lähes kaikki lettotyypit ovat koko maan tasolla uhanalaisia ja kaikki Etelä-Suomen lettotyypit alueellisesti äärimmäisen uhanalaisia. Lettoluontotyyppien kehityssuunta arvioitiin negatiiviseksi. Viimeisimmän lajien uhanalaisuusarvioinnin (2019) mukaan lähes puolet (46 %) soiden uhanalaisista ja kolmannes (33 %) kaikista Punaisen listan suolajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lisäksi lettolajeissa on paljon alueellisesti uhanalaisia lajeja.
Lettojen ja niiden lajiston taantumisen suurimmat syyt ovat pellonraivaus ja metsäojitukset. Leton valuma-alueella tehdyt ojitukset ja muu maankäyttö voivat muuttaa ojittamattomankin leton vesitaloutta ja aiheuttaa kuivahtamista, karuuntumista ja lettolajiston taantumista. Lajiston elinolosuhteita heikentävät myös suoluonnon pirstoutuminen sekä perinteisen niiton ja laidunnuksen päättymisen jälkeinen umpeenkasvu.
Letot ovat harvinaistuneet erityisen voimakkaasti maan etelä- ja keskiosissa, joissa jäljellä olevat esiintymät ovat useimmiten pieniä ja laadultaan heikentyneitä. Maankäyttö on hävittänyt lettoja monin paikon myös Lapissa, kuten merkittävällä lettokeskittymällä Lounais-Lapissa (Lapin kolmio).
Koivuletto on tyypillinen lettotyyppi Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä. Koivulettoa Kittilän Soretiavuomalla. Kuva Oona Allonen.
Ajantasainen tieto edistää lettojen turvaamista
Lettotietoja on vuosikymmenten mittaan kerätty eri tahoilla. Osa tiedoista on kuitenkin jo vanhentunutta, ja ylipäätään tiedon tarkkuus ja luotettavuus vaihtelevat. Usein tiedossa olevien kohteidenkaan nykytilasta ei ole ajantasaista tietoa.
LETOT-hankkeen tavoitteena onkin parantaa tiedon tasoa lettojen määrästä ja alueellisesta esiintymisestä, tilasta ja uhkista maan eri osissa, suojelutilanteesta sekä ennallistamis- ja hoitotarpeista. Hanke tuottaa pohjatietoa Helmi-ohjelmassa toteutettavien toimenpiteiden, kuten hoidon ja ennallistamisen suunnitteluun. Hankkeen tuottamia tietoja voidaan hyödyntää myös maankäytön suunnittelussa, esimerkiksi metsätaloudessa. Lettokohteet voivat olla mahdollisia metsälaki- tai METSO-kohteita tai muita arvokkaita elinympäristöjä. Ajantasainen tieto on tarpeen myös EU:n luontodirektiivin lettoluontotyypin ja lettolajien suojelutason seurannassa ja raportoinnissa sekä luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinneissa. Hankkeen tavoitteena on lisätä avoimesti saatavissa olevaa luontokohdetietoa.
Rinnelettoa Pohjois-Karjalan Juuassa. Kuva Ringa Luostarinen.
Uutta tietoa kootaan maastoinventoinneilla
Tietoa potentiaalisista lettoesiintymistä kootaan uusista ja vanhoista tietoaineistoista, selvityksistä ja tutkimuksista sekä paikkatieto-, kartta- ja ilmakuva-aineistojen avulla. Tietoja hyödynnetään muun muassa potentiaalisten inventointikohteiden tunnistamisessa ja inventointikohteiden priorisoinnissa. Maastoinventoinnit kohdistuvat pääosin suojelualueiden ulkopuolisiin lettoihin, joilla tiedon taso on erityisen heikko. Inventoinnin kattavuus kussakin ELY-keskuksessa riippuu alueella jäljellä olevien lettojen määrästä: etelässä potentiaalisia kohteita on vähän, joten kohteet voidaan inventoida kattavammin kuin pohjoisessa, jossa vain osa kohteista voidaan inventoida maastossa. Inventoinnit kestävät 1–3 vuotta/ELY-keskus, Lapissa pidempään. Lapissa erityisen kiinnostuksen kohteena ovat liuskealueet, kuten Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke ja Lapin kolmio.
Veteläsuon lähteen inventointia. Kuva Oona Allonen.
Hankkeen pilottivuonna 2020 tiedonkeruumenetelmiä testattiin Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen alueella (Kokko ym. 2020). Pilottivuoden jälkeen inventoinnit ovat laajentuneet asteittain eri ELY-keskusten alueille. Vuonna 2021 inventoinnit saatiin päätökseen Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa. Kuluvana vuonna inventoidaan Kaakkois-Suomessa, Uudellamaalla, Satakunnassa, Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa (Lapin kolmio). Inventointeja on tarkoitus jatkaa vuoteen 2024 saakka. Tämän jälkeen tuotetaan loppuraportti, mutta hankkeen tuottamaa tietoa hyödynnetään kuitenkin jo sitä mukaa, kun inventointitietoa valmistuu.
Teksti: Vanhempi tutkija Aira Kokko ja tutkija Suvi Kolu Suomen ympäristökeskus
Lisätietoja
Vanhempi tutkija Aira Kokko, etunimi.sukunimi@syke.fi
Tukija Suvi Kolu, etunimi.sukunimi@syke.fi
Lue aiheesta lisää
Paluu 3/2022 etusivulle