Uutinen 22.8.2022 klo 12.15
Olemme tottuneet siihen käsitykseen, että useimmiten ympäristön luontoarvoja pidetään sitä arvokkaampana, mitä vähemmän ihmisen kädenjälki näkyy ympärillämme. Kuitenkin perinneympäristöissä eli perinnebiotoopeissa tilanne on päinvastainen. Elinvoimainen ja lajirikas perinnebiotooppi vaatii vuosikymmenten jatkuvaa ihmisen säännöllistä toimintaa, kuten alueen kasvillisuuden niittoa ja laidunnusta.
Ennen maaseudulla harjoitettu heinänviljely ja karjatalous synnytti luontoomme erilaisia ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Nämä nyt jo harvinaiset maisema-alueet ovat yhä osa arvokasta kulttuurihistoriaamme ja kuuluvat eliölajistoltaan valtakunnallisesti monimuotoisimpiin luontotyyppeihimme.
Suomenkarja hoitaa laiduntamalla Laajalahden rantaniittyä. Kuva Riku Lumiaro.
Suomen luonnon monimuotoisuuden säilyvyyteen perinneympäristöissä kuluttaja voi halutessaan vaikuttaa esimerkiksi valitsemalla käsitöihinsä luonnonlaitumella käyskennelleen lampaan villaa tai lautaselleen luonnonlaidunlihaa, jolloin valinnallaan on mahdollisuus tukea perinnebiotooppiemme monimuotoisuutta. Perinnebiotoopit käsittävät maassamme 12 eri ryhmää, jotka voidaan karkeasti luokitella avoimiin ympäristöihin, esimerkiksi niittyihin ja puustoisiin ympäristöihin eli hakamaihin ja metsälaitumiin.
Perinnebiotoopit tarjoavat kodin muun muassa lukuisille eri pistiäis-, perhos- ja kovakuoriaislajeille sekä putkilokasveille että sienille. Useita tärkeitä luonnon- ja viljelykasvien pölyttäjiä, kuten eri kimalais- ja mehiläislajeja tavataan nykyään erityisesti perinteisillä niityillä, jotka voivat sijaita osana edelleen laidunnettua maisemaa.
Luonnonlaitumet maaseutumaiseman monimuotoisuuden turvaajina
Luonnonlaidun on karjan rehuntuotantoon käytettyä maatalousmaata, joka ei ole peltoa. Luonnonlaidun voi muuttua perinnebiotoopiksi vuosikymmeniä jatkuneen perinteisen niiton tai laidunnuksen myötä, kun aluetta ei muokata, viljellä eikä sitä lannoiteta. Laidunnusympäristö voi ajan saatossa muuttua monimuotoiseksi valikoimaksi erilaisia elinympäristöjä, kuten niittyjä ja ketoja.
Luonnonlaitumilla voidaan tavata omaleimainen lajikirjo. Laidunnuksen myötä kasvillisuus madaltuu ja maaperästä poistuu ravinteita laiduntajien mukana. Laidunnettavilla alueilla on tärkeää huomioida oikea laidunpaine; alueelle sopiva laiduntava eläinlaji, esimerkiksi lehmä, lammas tai hevonen ja eläinten lukumäärä sekä laidunnusjakson pituus. Alueiden lohkominen pienemmiksi, toisistaan erilleen aidatuiksi laidunalueiksi torjuu alueen liikatallausta ja kasvillisuuden turhaa kaluamista. Perinneympäristöjen putkilokasvit kestävätkin usein kulutusta ja ovat vaateliaita valon ja lämmön suhteen. Laiduntavien eläinten lanta on tärkeää etenkin harvinaistuville lantakuoriaisille. Lehmän, lampaan ja hevosen lantaläjät hyödyntävät myös muita kovakuoriaisia, kärpäsiä, sääskiä ja lieroja.
Kaikista vaateliaammat lajit edellyttävät tietynlaisia elinympäristöjä ja mikrohabitaatteja. Lisäksi etenkin useiden hyönteislajien elinkykyyn ja geneettiseen monimuotoisuuteen vaikuttaa suuresti samankaltaisten alueiden verkoston kehittyminen, jotta lajit pääsevät liikkumaan toisistaan irrallaan olevien alueiden välillä.
Lumolaidun -verkostohankkeesta lisätietoa luonnonlaitumien merkityksestä alueelliselle lajimonimuotoisuudelle
Perinnebiotoopit ovat uhanalaistuneet Suomessa muun muassa alueiden umpeen kasvamisen ja maatalouden muutoksen myötä. Harvinaisen luontotyypin katoaminen voi hävittää lajeja laajemmiltakin alueilta.
ProAgria Etelä-Suomi ry ja MKN maisemapalveluiden toteuttamassa Lumolaidun -verkostohankeessa (2019-2021) tavoitteena oli lisätä kuluttajien ja maataloustuottajien tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta luonnonlaitumilla sekä lisätä näiden alueiden arvostusta. Hankkeessa oli mukana Pirkanmaalta kahdeksan kohdetta, neljä lammastilaa ja neljä emolehmätilaa. Laitumet olivat moninaisia; mukana oli niin luonnonlaitumia, niittyjä, hakamaita kuin metsälaitumiakin. Osa kohteista luokiteltiin arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi ja osassa laidunnus oli vasta aloitettu.
Lihakarjan hoitama hakamaa on palautunut peruskunnostuksen ja vuosia jatkuneen laidunnuksen avulla lähelle entistä loistoaan. Kuva Laura Puolamäki.
Luonnonlaitumilla tehtiin useiden eri asiantuntijatahojen suorittamana lukuisia luonnon monimuotoisuuden selvityksiä ja kartoituksia alueen kasveista, linnustosta, sienistä, hyönteisistä ja maaperästä yhteistyössä maatilojen, maanomistajien ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Tulokset osoittavat, että säännöllisen laidunnuksen alueella havaittiin suurehko määrä vaativia lajeja, etenkin hyönteisissä. Myös alueelle jätettyjen lahopuiden todettiin olevan merkittävässä asemassa lajirunsauden jatkumolle.
Laidunpankki.fi -sivuston kautta eläinten omistaja voi halutessaan löytää omille eläimille, kuten lampaille, karjalle tai hevosille luonnonlaidunalaa. Palvelun ideana on kohtauttaa maan- ja karjanomistajia, jotka yhteisvoimin voivat ylläpitää luonnonlaidunten avulla perinnemaisemamme elossa ja taata eläinten hyvinvoinnin lähempänä luontaista ympäristöä.
Lue aiheesta lisää
Luonnon kirjo 4/2022