Uutinen 16.11.2022 klo 11.10
Maassamme toimii neljä pölyttäjiin keskittyvää seurantaa, joista kolme on jo käynnistetty 1990-luvulla. Seurannat kokoontuivat nyt lauantaina 19.11.2022 ensimmäistä kertaa havainnoijille suunnattuun yhteiseen tulosseminaariin luontokeskus Haltiassa.
Suomen ympäristökeskus SYKE koordinoi maamme pölyttäjäseurannoista kolmea: Valtakunnallista yöperhosseurantaa (aloitettu 1993), Maatalousympäristön päiväperhosseurantaa (1999) sekä tuoreinta tulokasta kimalaisseurantaa (2019). Näiden ohella Valtakunnallista päiväperhosseurantaa (1991) koordinoi nykyisin Suomen Perhostutkijain Seura (SPS), joskin henkilönä edelleen vanha tuttu Kimmo Saarinen.
Mainitut kolme perhosseurantaa edustavat maamme lajistoseurantojen aatelia, sillä näin pitkään toimineita seurantoja on vain muutamia. Pitkästä historiasta huolimatta millään näistä seurannoista ei ole aiemmin ollut tulosseminaaria, jossa havainnoijat voisivat tavata toisiaan sekä seurantojen ylläpitäjiä. Tarve nyt Haltiassa järjestetylle seminaarille oli siis ollut ilmassa jo pitkään.
Tulosseminaarin osallistujia. Kuva Teemu Ruoho.
Seurannat paljastavat perhoslajistomme muuttuneen suuresti
Tilaisuuden aluksi Mikko Kuussaari SYKEstä esitteli yleisemmin pölyttäjien roolia osana ympäristön tilan seurantaa sekä ympäristöpolitiikan toimeenpanoa. Pölyttäjiä koskevalle seurantatiedolle on yhä enemmän kysyntää, sillä niiden arvostus osana niin EU:n kuin Suomenkin ympäristöpolitiikkaa on kasvanut valtavasti. Yhtenä osoituksena tästä on viime keväänä julkaistu maamme ensimmäinen kansallinen pölyttäjästrategia.
Kimmo Saarinen Suomen Perhostutkijain Seurasta avasi seminaarin tulospuolen esittelemällä Valtakunnallista päiväperhosseurantaa (NAFI), joka tuottaa vuosittaista tietoa päiväperhoslajien levinneisyyden muutoksista. Tulokset osoittavat monin tavoin ilmastonmuutoksen mullistavia vaikutuksia luontoomme. 1990-luvulta lähtien etelästä on saapunut monia uusia tulokkaita, joista osasta on tullut jo osa peruslajistoamme – esimerkkeinä näistä neito- ja karttaperhonen. Samaan aikaan myös moni kotoperäinen laji on laajentanut esiintymistään yhä pohjoisemmaksi. NAFI-seurannan suurin vahvuus on osallistumisen helppous, ja siitä seuraava havaintoaineiston valtava määrä. Useampi tuhat havainnoijaa on ilmoittanut vuosikymmenten aikana lähes seitsemän miljoona päiväperhoshavaintoa.
Loistokultasiiven kannat ovat puolittuneet 2000-luvulla. Kuva Eija Putkuri.
Janne Heliölä SYKEstä esitteli seuraavaksi Maatalousympäristön päiväperhosseurannan tuloksia. Toisin kuin edellä mainittu NAFI, tämä seuranta tuottaa vuosittaiset arviot yleisimpien päiväperhoslajiemme runsauden muutoksista. Tulosten perusteella päiväperhosten määrät ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin loivassa laskussa. Vähentyneitä lajeja on ollut enemmän kuin runsastuneita, ja myös päiväperhosten kokonaismäärät ovat vähentyneet. Yksi heikoimmin pärjänneistä lajeista on ollut seurannan tunnuslaji loistokultasiipi, jonka kannat ovat laskeneet alle puoleen vuoden 2000 tasosta. Seurantaan osallistuvien havainnoijien määrä on pariin kertaan laskenut huolestuttavan alas, mutta rekrytointia tehostamalla tilanne on saatu vakiinnutettua.
Valtakunnallista yöperhosseurantaa esittelivät Reima Leinosta Kainuun ELY-keskuksesta sekä Janne Heliölä ja Anna Suuronen SYKEstä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat näkyneet vahvimmin juuri yöperhosissa. Seurannalle uusia eteläisiä lajeja tavataan lähes vuosittain, ja lukuiset aiemmin etelärannikolle rajoittuneet lajit ovat levittäytyneet yhä pohjoisemmaksi. Lajiston koostumus on myös muuttunut valtavasti. Taantumista on havaittu etenkin havumetsien lajeilla.
Päivän lopuksi Ida-Maria Huikkanen SYKEstä esitteli neljä vuotta toimineen kimalaisseurannan ensimmäisiä tuloksia. Pilottiluonteinen seuranta käynnistettiin osana tänä vuonna päättynyttä PÖLYHYÖTY-hanketta. Seurantapilotti on onnistunut yli odotusten, sillä havainnoijia on ollut vuosittain lähes kaksin verroin enemmän kuin jo pitkään toimineessa Maatalousympäristön päiväperhosseurannassa. Tulosten perusteella kesä 2021 oli kimalaisille erinomainen, kun taas kuluva vuosi on ollut seurantajakson heikoin.
Pölyttäjäseurannoilla yhteisiä huolia
Pakastinrysä pyynnissä Kilpisjärvellä. Kuva Risto Haverinen.
Kaikkia pölyttäjäseurantoja uhkaavat samat perusongelmat: toisaalta havainnoijien ja toisaalta toimintarahoituksen riittävyys. Hyönteisharrastajia on Suomessa edelleen aika paljon, mutta porukka on pahasti ikääntymässä ja uusia harrastajia tulee niukasti. Kaikki eivät myöskään halua sitoutua seurantojen vaatimaan systemaattiseen toimintaan. Viime vuosina pölyttäjäseurantojen rahoitus on ollut vakaampi kuin koskaan, mutta jatkonäkymät ovat huolestuttavan sumeita. Tilanne on vaikein kimalaisseurannalle, jonka ensi vuoden rahoitus on vielä täysin avoinna.
Ilahduttavasti juuri kimalaisseuranta on kuitenkin onnistunut houkuttelemaan mukaansa useita kymmeniä aivan uusia hyönteisharrastajia. Tämä saattaa toimia monelle porttina kohti laajempaakin hyönteisharrastusta, ja tuoda siten uutta verta ikääntyvään harrastajakuntaan.
Seminaariesitykset nähtävissä verkossa
Videotallenteet 19.11.2022 seminaarin esityksistä tulevat seuraavalla viikolla katsottaviksi alle näkyvälle verkkosivulle. Tallenteita ei ole tekstitetty, joten ne saavat olla esillä vain kahden viikon ajan.
Lue aiheesta lisää
Paluu etusivulle